Etäopetusta ennen ja nykyään II

Aiemmassa artikkelissa pohdin, millaista etäopetus oli lukiossa ennen vanhaan ja miten se sujui koronavalmiuslakien kurimuksessa. Aluehallintoviranomaisten määräyksestä siirryttiin lukioissa etäopetukseen 18.3. ja sitä täydennettiin valtioneuvoston asetuksella 6.4. 191/2020, jossa etäopetusta jatkettiin kuukaudella, ja lähiopetusta koskevista mitoituksista oli mahdollista poiketa.

5 §

Lukiokoulutuksen järjestämisvelvollisuuden rajoitukset

Lukiolaissa (714/2018) tarkoitetulla koulutuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää mainitun lain 25 §:ssä tarkoitettua opetusta ja opintojen ohjausta oppilaitoksessa annettavana opetuksena.

Lukioasetuksen (810/1998) 1 §:ssä tarkoitetuista lähiopetuksen määrää koskevista säännöksistä voidaan poiketa siltä osin kuin se on tarpeellista.

Perusopetuksessa palattiin koulun penkille ja lähiopetukseen 14.5., mutta toisen asteen osalta hallitus suositteli etäopetuksen jatkamista lukukauden loppuun. Niin sitten toimittiinkin.

Pieniä muutoksia

Neljännen jakson loppupuolella saatiin jo esimakua, millaista opiskelu on, kun opettaja ei olekaan luokassa oman työpöytänsä äärellä ja oppilaat samassa tilassa pulpettiensa takana. Silloisilta ryhmiltä kyselin toiveita, miten etäopetusta voisi oppilaan näkökulmasta kehittää, ja niitä otinkin huomioon.

Käytännössä viidennessä jaksossa yhteistä opetusta oli puolet vähemmän kuin lähikursseilla, joilla olen äänessä perehdyttämässä koko ryhmää tehtäviin ja oppitunnin aiheisiin. Yleensä se on noin kymmenen prosentin luokkaa, ja etäopetuksessa puolitin tuon määrän. Käytännössä pidin ensimmäisen viikon jälkeen noin joka kolmannella oppitunnilla noin vartin mittaisin yhteisen rupeaman Google Meetissä. Sitä täydensin opetusvideoilla, ja oppitunneilla sai sekä Google Meetin että Wilman välityksellä henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa.

Tunnilla ei siis ollut pakollista roikkua etäyhteyksin, jos tehtävistä suoriutui muutoinkin. Poissaolon kirjasin, jos oppilas ei ollut oppituntia miitissä eikä ollut tehnyt tunnin tehtäviä. Tähän teinkin muutoksen, kun yhden oppilaan huoltaja närkästyi, kun lapselle oli merkitty Wilmaan poissaolomerkintä. Oppilas ei ollut koko tuntia miitissä läsnä eikä ollut tehnyt tunnin tehtäviäkään – muuta kuin poissaolomerkinnän saamisen jälkeen. Ainoastaan yksi oppilas 75:stä oli lähes joka tunnin yhteisessä miitissä alusta loppuun saakka, ja näitä kahta lukuun ottamatta muut oppijat ymmärsivät, mistä se poissolomerkintä oikein tulee. Lorvailijoita, tehtävistä luistelleita ja miiteissä poissaoloillaan loistaneita oli kymmenen, joille annoin sitten uuden mahdollisuuden täydentää suorituksiaan syksyn ensimmäisen jakson aikana. Puolet siihen mahdollisuuteen tarttuikin, ja yksi hyppäsi kurssille keväällä uudelleen mukaan. Loput viisi oli hidastajia (lukion neljässä vuodessa suorittavia), joilla oli lukuisia kesken jääneitä kursseja niin äidinkielessä kuin muissakin aineissa, ja nelosia osalla pitkä lista. Näille ei ollut mahdollista järjestää ainakaan keväällä tukitunteja lähiopetuksena.

Alla olevalla videolla on 60 oppilaan palautetta ja kehitysideoita etäkurssin pitämisestä. Ne järjestin peräkkäisillä viikoilla eri ryhmissä alkaen vappuviikosta. Kevensin ohjelmaa, tehostin oppimista ja muokkasin tehtäviä palautteen perusteella.

Muutamia poimintoja kyselystä

Etäopetuksen tulisi olla vapaampaa kuin normaalin opetuksen. Opetus toimii hyvin juuri näin, että jokainen tunti ei ole pakollinen olla paikalla, kunhan tehtävät on tehty.

Tämä etäopetustapa on toiminut erinomaisesti. Ohjevideot on todella hyviä ja selkeitä, eikä Google meet tapaamiset ole tarvittavia.

Omasta mielestäni etäopetus, jonka mukaan olemme nyt äidinkielen tunneillakin toimineet, on onnistunut hyvin.

Rennompaa kuin normaaliopiskelun poikkeuksillisten olosuhteiden vuoksi. Muutakin kuin itsenäistä työskentelyä.

Aika samanlaista kuin nytkin on. Opetusvideoiden ja Meet -tapaamisten vaihtelu on ihan virkistävää.

Entä jatkossa?

Keväällä 2020 opetuksen suhteen mentiin lukujärjestyksen mukaan mutta joustavasti. Valtioneuvoston asetuksen perusteellahan opettajan oli mahdollista joustaa lukiolaissa määritellystä oppitunnin pituudesta. Jos tilanne olisi samanlainen, toimisin varmaan muutoin samoin, mutta poissaolojen suhteen tarkentaisin käytänteitä. Kirjaisin poissaoloksi yksittäisen oppitunnin, jos oppilas ei olisi koko tuntia miitissä alun myöhästymistä lukuun ottamatta. Jos siis oppilas ei olisi tunnilla Google Meetissä eikä tämän lisäksi olisi tehnyt tehtäviä, siitä tulisi poissaolomerkintä.

Kun käytetään itseohjautuvuuteen tukevaa digioppimateriaalia yhteisöllisesti, opettajan ei ole tarpeen pyrkiä pitämään ikään kuin reaaliaikaista kaikille yhteistä lähiopetuksen luokkatuntiaan siirtämällä se verkkoon jonkin kokoussoftan avulla. Kevään kokemuksen mukaan vain 2/60 oppilaista olisi halunnut toteutunutta enemmän opettajan antamaa opetusta. Muulle porukalle tuntui varsin hyvin riittävän, että ope oli tavoitettavissa oppituntien aikana mobiilisti Google Meetissä, jos oli tehtävissä kyseltävää. Myös oppimistulokset tukivat tämäntyyppistä etäopetusta, sillä kolmesta opetusryhmästä kaksi saavutti ihan normikeskiarvon, ja kolmas (jo harjaantuneempi kakkosvuositason ryhmä) ylitti sen muutamalla kymmenyksellä. Myöskään itse tehdyille varsinaista oppikirjaa täydentäville etämateriaaleille ei ollut keväällä mitään tarvetta (opetusvideoita lukuun ottamatta).

Kaiken kaikkiaan open näkökulmasta vaihtelu oli virkistävää, ja menneen kevään (kahden ja puolen kuukauden) etäopetusjakso oli leppoisin päätös lukuvuodelle yli pariinkymmeneen vuoteen .