The Wit and Wisdom of Ozzy Osbourne by Dave Thompson
My rating: 1 of 5 stars
Ensinnäkin Ozzystä kertova kirja on aivan kökkö. Toisekseen suomennos ”Ozzy Osbourne. Omin silmin” alkuperäisestä ”The Wit and Wit of Ozzy Osbourne” on surkea niin kuin leffakäännöksetkin useimmiten.
Kirjan alkuperäinen nimi johtaa lukijan pahasti harhaan. Jokaisen kolmentoista luvun loppuun – tai oikeastaan pääsisältönä – on lisätty lähinnä kokapilvessä ja kännissä heitettyjä letkautuksia, jotka eivät yllä edes nykäsmatin tasolle. Suurin osa mukamas Ozzyn lainauksista löytyy Wikisitaateista. Missään vaiheessa lukijalle ei tule käsitystä, että tekijä olisi haastatellut kirjansa kohdetta saati edes nähnyt tätä. Kuvituskin on suurimmaksi osaksi entuudestaan tuttua levy-yhtiöiden kamaa.
Niin kuin bändi- ja artistihistoriikeissa on tapana, viitataan lyhyesti myös lapsuuteen ja nuoruuteen. Lukija talutetaan pikaisesti birminghamilaiseen lähiöön ja duunariperheeseen. Kavereina olikin Geezer Butler, Iommi ja kumppanit. Bändin nimi Black Sabbath on peräisin Mario Bavan leffasta 1963, mutta entistä Earth-nimeä ei selitetä mitenkään – eikä myöskään mitään muutakaan biisien syntymisestä niiden merkityksestä tai historiasta. Ainoastaan Paranoidista sanotaan parilla virkkeellä, että ”joku” tuottaja pyysi kundeja jammailemaan muutaman minuutin, ja tekivätkin sitten heviklassikon.
Monet luvut ovat harhaanhohtavia niin kuin neljäs: ”Mies joka keksi metallimusiikin.” Samassa luvussa on niin Led Zeppelin, BÖC ja monet muut, ja lukijan annetaan itse päättää, onko väitteessä mitään perää. Missään vaiheessä ei myöskään eritellä staran suhdetta bändinsä jäseniin, saati muihin. Yhdessä kohtaa viitataan, että Zappa diggasi Supernautista ja että Ronnie James Dio oli Ozzyn mielestä vain jenkkikääpiö.
Potkuja bändistä ei selitetä eikä myöskään suhdetta ensimmäiseen vaimoon Thelmaan kuin ohimennen, samoin kuitataan yhteinen tarina Sharonin kanssa. Sen verran tosin raapaistaan pintaa, että neiti Ardenin isä oli ollut Black Sabbathin manageri.
2000-luvun alussa ollut MTV:n tosi-tv-hairahduskin saa mainintoja, ja suhde Jumalaan ja rinnassa usein roikkuvaan ristiin: ”Mä oon yrittänyt lukea Raamattua mutta mulla on lukihäiriö.”
Itsekin muutaman kerran bändin ja artistin nähneenä kuvittelin, että olisin saanut jotain lisäinfoa heavyikonista, mutta aika nopeasti huomasin, että toive jäi turhaksi. Silti aika usein lenkille lähtiessä Spotifyn soittolistalta valikoituu tunnelman mukaan jokin BS:n tai Ozzyn klassikkolevy tai kokoelma.
Kirja on ajanhukkaa eikä tuo mitään uutta, mitä ei olisi netissä tai jo julkaistuissa historiikeissa. Yhdessäkin tähdessä on puolet liikaa.
Leave A Reply