Kuka Taylor ja mikä aihe?
Kathleen Taylor on Oxfordin yliopistosta valmistunut neurotieteilijä, joka on kirjoittanut useita kansainvälisiä menestyskirjoja, ja Brainwashing – The science of thought control käsittelee nimenomaan aivopesuun tähtäävää mielenhallintaa. Siihen liittyy monenlaisia uhrin pelkoja hallinnan ja oman identiteetin menettämisestä, jos olemme muiden ylivoimaisten manipulointiprosessien armoilla emmekä osaa tunnistaa saati vastustaa meihin kohdistettua suostuttelua, painostamista ja pakottamista.
Taitavat aivopesurit kykenevät aiheuttamaan ylitsepääsemätöntä stressiä monenlaisin manööverein murtaessaan saaliinsa puolustuksen. Taylor määrittelee kolme tapaa muuttaa mieltä: se tehdään pakkokeinoin, salamyhkäisesti tai suorilla aivojen manipulointitekniikoilla. Kirjassa puhutaan paljon uhreista ja niiden saalistajista, ja käsitteenä aivopesu juontaa länsimaissa yhdysvaltalaiseen toimittajaan ja monitoimimieheen Edward Hunteriin, joka oli perehtynyt myös kiinalaisiin mielenhallintamenetelmiin. Tarkoittaahan kiinalainen sana xinao ’aivojen siistimistä’. Aivopesun ytimessä on lamauttaa yksilön kokemus siitä, että hän olisi enemmän tai vähemmän oman kohtalonsa haltija – sen sijaan vapaa tahto halutaan nitistää täysin.
Kirjan rakenne
Kirja on jaoteltu selkeästi kolmeen osaan, ja alkuun lähdetään monenlaisista määritelmistä aina suostuttelusta kidutukseen; sitten päästään siihen, mitä aivoissa tapahtuu, jotta meidät saadaan tekemään, mitä käsketään; viimeisessä osiossa pohdiskellaan, kuinka vapautuminen mielen kahleista voi onnistua ja kuinka oman elämänsä sekä vapautensa voi saada takaisin hallintaansa. Lopussa pitäisi olla vielä viitteet, sanasto ja asiahakemisto, jollaiset on Kindle-versiosta pudotettu pois.
Propaganda, manipulointi ja aivopesu
Propagandaan ja manipulointiin ei voi välttyä törmäämästä, jos avaa tv-uutiset tai selailee päivän lehtiä. Valtaosa ihmisistä ottaa heille välitetyn uutisinformaation (lähes) sellaisenaan eikä pysähdy ajattelemaan, ovatko esitetyt ilmasto- tai koronauutiset todenmukaisia vai täyttä pötyä eli misinformaatiota. Useimmiten jotain ideologiaa tai agendaa tuetaan välittämällä vain puolueellista ja sen tavoitteita tukevaa uutisvirtaa, jota voidaan vääristellä mielin määrin käyttämällä laajan kirjon argumentointivirheitä kuten väittämällä ihmistä ikään kuin patteriksi. Koronaviruksestakin riittää joka päivä uutisia ja vastauutisia tutkimustuloksineen, ja käydään ikään kuin informaatiosodankäyntiä, jota ryyditetään voimakkaasti tunteisiin vetoavan “pelkopornon” avulla. Kun uutiset pannaan tavoitteiden mukaisiin kehyksiin (frames), avataan tai raotetaan Overtonin ikkunaa tarpeen mukaan, ja tarjoillaan kattaus sopivina annospaloina nälkäisille uutisneomaanikoille, kavennetaan ”sopivasti” yksilön tapaa tarkastella maailmaa, hahmottaa kokonaisuuksia ja asioiden välisiä suhteita.
Viestin lähettäjän kannaltahan on ideaalia, että pystyy hallitsemaan toisten uskomuksia ja käyttäytymistä niin täydellisesti, että ruuduntuijottajat ja somettajat eivät edes tajua tulleensa aivopestyiksi ja että he ajattelevat heille sepitettyjen (tai johonkin narratiiviin perustuvien) tarinoiden olevan täysin totta ja kuuluvan omaan ajatteluun. Tällaiset ihmiset sitten jatkavat viestin levittämistä ihan vilpittömin mielin. He tuntuvat tosiaan uskovan muidenkin ajattelun mullistuvan jakaessaan valheita, eivätkä he itse edes käsitä olevansa aivopesun uhreja.
(Tayloria mukaellen) lammasmaisia puudeleita ei edes tarvitse pakottaa, sillä hehän rakastavat orjuuttaan. Vähitellen ihmisten itsemääräämisoikeutta ja vapautta kaventamalla alamaiset on saatu hallintaan totalitaarisen ideologian poissulkemisen mekanismeilla. Toisin sanoen kaikki muu kuin siihen kuulumaton kielletään, käytetään retorisia keinoa ja varsinkin sanojen ladattuja merkityksiä sekä vastustajien ja heidän mielipiteidensä halventamista sekä henkilökohtaisuuksiin menevää mitätöintiä unohtamatta. Yleensä pyritään häivyttämään rationaalisuus ja järkeen vetoaminen, ja tilalle masinoidaan pelkoa, epävarmuutta, salamyhkäisyyttä ja pakottavaa mielivaltaa ja saadaan uhrit joukkopsykoosiin. Yksinkertaisuus ja toisteisuus ovat avainmenetelmiä, joita pelko ja hämmennys tukevat erinomaisesti, ja niillä korvataan monimutkaisten ja järkeen perustuvien argumenttien myyminen – vaatiihan sellainen ajatustyötä ja kuluttaa mentaalista energiaa. Päämäärä on siis ihan sama kuin joskus keskiaikaisissa kidutusmenetelmissä: uhri pyritään saamaan täydellisesti hallintaan. Samalla poistetaan myös kohteen oma identiteetti, ja jo ennen sitä ihmiset ovat antaneet itselleen luvan hallinnan menettämiseksi, kun ovat oppineet pitämään tiettyjä heille tarjottuja impulsseja vastustamattomina.
Edward Hunterin ja George Orwellin kuvaamana väkisin tapahtuva aivopesu on vahvasti pakottamista, tunteisiin menevää sekä alistavaa, kun pyritään jatkuvaan ja intensiiviseen vaikuttamiseen. Toissijaisesti muokataan käyttäytymistä halutunlaiseksi, mutta päätavoite on muuttaa ajatukset ideologian mukaiseksi. Erilaisissa aivopesukampanjoissa vastuullisuuden korostaminen on olennaisen tärkeää määriteltäessä palkkioita ja ideologiaan (tai kulttiin) sopeutumattomien kannalta syyllisyyden ja rangaistusten osoittaminen, niin kuin on nähty kovilla kierroksilla käyneessä koronapropagandassa, sillä ovathan monet akateemiset vaikuttajat ”valistaneet” meitä uusista kansalaisvelvollisuuksistamme.
Robert Lifton ja ICURE
Mielenhallintatekniikoista yksi tehokkaimmista on ns. ICURE (isolate, control, uncertainty, repetition ja emotions). ”Kunnolliset” ja aivopestyt yksilöt saavat palkintonsa, ja tietysti syntiset toisinajattelijat kelpaavat lepratautisiksi sylkykupeiksi. Valotetaan myös esimerkkejä Korean sodasta, jolloin amerikkalaisia sotilaita aivopestiin kommunisteiksi vastoin tahtoaan vankileireillä.
Yhä edelleen on hyväksi havaittu Robert Liftonin likainen tusina totalitaristista keinoa, joista suurinta osaa on korona-aikanakin menestyksellisesti toteutettu:
- Sulkutiloilla rajoitetaan ihmisten liikkumista ja eristetään heitä lajitovereista, ja siten saadaan aikaan ahdistusta, epävarmuutta ja yksinäisyyden tunnetta.
- Mystisellä manipuloinnilla pelotteluineen herätetään voimakkaita tunteita, jotta saadaan aikaiseksi tiettyjä käyttäytymismalleja, kun hoitajat ja lääkäritkin tuskailevat spontaanin oloisesti työmaallaan ja kun julkaistaan koskettavia anekdootteja ja kun kuka tahansa voi olla koronaviruksen levittäjä (on rokotettu tai ei).
- Puhtauden vaatimuksen perusteella otetaan tuputettu määrä jotain injektiota, ja siihen ”uskovaisten” ryhmään kuulumattomat pyritään eliminoimaan saastuttamasta enemmistön mieliä.
- Luodaan julkisen uskollisuuden tunnustuksen kultti, kun on vain yksi doktriini ja kun suuri joukko julkisuuden henkilöitä poseeraa ylpeänä otettuaan kuuliaisena jonkin piikin esimerkillisesti ikään kuin velvollisuutenaan.
Tieteestä (lue tieteistämisestä) tehdään jotenkin ideologisia ja poliittisia päämääriä palvelevia kiistämättömiä itsestäänselvyyksiä ja pyritään tavoitteeseen keinoja kaihtamatta.- Kielen tasolla asioita yksinkertaistetaan ja ladataan sanojen merkityksiä, ja verbaliikasta tulee vain sisällötöntä kliseistä hokemista.
- Jotain tiettyä doktriinia eli oppijärjestelmää pidetään itsestään selvänä, eikä siihen kuuluvia dogmeja tarvitse edes todistaa päteviksi, ja kaikki vasta-argumentit kategorisesti kiistetään eikä edes osallistuta debatteihin Anthony Faucin tapaan, ja lisäksi vastustajien maine loataan.
- Lopuksi otetaan kaiken läpitunkeva oikeus valvoa oman ryhmän ja siihen kuulumattomien elämänlaatua ja olemassaoloa, koska totalitaarisen valvontakoneiston pitää olla ehdoton ollakseen pätevä. Kuuluuhan tällaiseen oppijärjestelmään machiavellimainen idea, että päämäärä pyhittää keinot mennen tullen.
Taylor lisää yhdeksi historian myrkyllisimmistä eteeristä ideaaleista absoluuttisen auktoriteetin, joka on kaiken moraalisen, tieteellisen ja oikeudellisen tahon yläpuolella.
Mitä on aivopesukultti?
Kakkosluvussa esitellään, miten uskonnollista, ideologista tai poliittista kulttia masinoidaan fasismista lähtien. Yleensähän taustalle saadaan jokin eteerinen arvo, joka voi olla hyvinkin monitulkintainen kuten jakamaton ihmisarvo, vapaus, valta ja laillisuus. Tasa-arvo ja eriarvoistuminen ovat olleet näihin aikoihin saakka eräänlaisia taikasanoja, mutta ne ovat menettäneet jo merkityksensä koronapropagandan ja pakkotoimien tieltä. Taitavat puhujat osaavatkin vedota hämärästi eteerisiin arvoihin ja jonkin agendan mukaisiin epäkohtiin, niin kuin nähty lukemattomat kerrat monenlaisessa viherpesussa ja ilmastonmuutosta käsittelevissä julkaisuissa ja esiintymisissä. Kun agitoiminen yhdistetään vastaanottajan tunteisiin, pyritään saamaan aikaan lisäksi syyllisyyttä ja ryhmään kuulumattomuutta. Silloin ei olekaan mikään ihme, jos tulee orpo olo ja muutetaan kurssia ja aletaan talsia enemmistön mukana sen kummemmin miettimättä omaa alistumista.
Taitavat mielenhallintaan erikoistuneet aivopesurit osaavat käyttää edellä mainittuja taktiikoita hyödykseen, ja Liftonin mukaan tällainen silottelee tietä totalitaristiseen ajatteluun ja allegoriaksi käy arkkityyppinen kulttijohtaja Hamelnin pillipiipari. Kun kultin päävislailija tai joku hänen esikunnastaan käyttää syvästi tunteisiin vetoavaa eteeristä arvoa tai ihmisen perusoikeutta eli oikeutta elämään, saadaan pakkorokotuksia aikaiseksi, jotta pystytään suojaamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia vanhuksia hoitolaitoksissa tai vakavasti sairaita potilaita. Kertomatta jätetään, että esimerkiksi vuonna 2021 vaikuttaa täyden rokotussuojan saaneiden tartuttavuuden olevan samaa luokkaa kuin rokottamattomien (tai hiukan vähemmän). Kertomatta jätetään myös, että vuonna 2020 hirveän koronapanepidemian kuolonuhreja oli Suomessa 558, ja näistä selvästi suurin osa oli vakavasti monisairaita vanhuksia ja että tähän sairauteen menehtyneiden naisten mediaani-ikä oli 87 vuotta. Samaisena vuonna koronapotilaita oli sairaalahoidossa alle puoli prosenttia kaikista hoitotapahtumista.
Erilaisissa kulteissa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta lisätään demonisoimalla kaikkea sen ulkopuolella, mikä oikeuttaa syrjintään ja väkivaltaan, niin kuin on usein nähty totalitaristisessa politiikassa. Sellaisen harjoittajat sitoutuvat ryhmään muokkaamalla oman arvomaailmansa ja uskomuksensa ollakseen täysin muiden jäsenten kaltaisia, mikä johtaa oman todellisuuskäsityksen harhaisuuteen. Tällaiseen turvautuvalla on kaksi lohduttavaa tunnetta: pääsee uhkaavasta yksinäisyydestä ja myös vastuusta tehdä omia päätöksiä, sillä kuuluuhan hän hyväksyttyjen yhteisöön.
Orwell: 1984
Nykyaikana ryhmään kuulumisesta on tullut jopa pakottamista, ja esimerkkejä otetaan tieteiskirjallisuudesta (Aldous Huxley ja George Orwell), kun yksilö on oman autonomian ja ympäröivän todellisuuden ristipaineessa. Suostuttelusta ja pakottamista voi tulla ihan terroria, ja syrjäytetystä ihmisestä voi tuntua, että hän menettää kontrollin jopa omaan identiteettiinsä, jos ei ole muiden kaltainen – siis sellaisten, jotka ovat jo hukanneet kykynsä ajatella autonomisesti ja tehdä omia ratkaisuja. Varsinkin korona-aikana on tehostunut monissa maissa niin sanottu puhtauden vaatimus osana aivopesua, eli vain kuuliaisimmin tottelevat ovat lunastaneet paikkansa hyväksytyksi tulleiden joukossa koronapasseineen yhteiskuntakelpoisina kansalaisina.
Mitä aivoissa tapahtuu?
Aivojen neuroniverkostot (kognitiivinen verkosto eli cogweb) vahvistuvat, ja aiemmin omaksuttuun on helpompi kasata uutta informaatiota edellisen päälle, kun olemme ponnistelleet jonkin oppimisen (tai poisoppimisen) suhteen. Siten tietoisen ajattelun osuus uuden idean tai taidon syventämiseksi vähenee, ja ennen pitkää se automatisoituu. Tällöin jonkin ideologian tai vinoutuneen maailmankuvan muuttaminen tai siitä poisoppiminen voi tuntua mahdottomalta tai ylivoimaisen vaikealta, kun otamme siihen paradigmaan liittyvän uuden informaation vastaan mitenkään pysähtymättä ajattelemaan sen pätevyyttä tai todenmukaisuutta. Usein puhutaankin vahvistusharhasta, ja mielemme toimii kuin vääristynyt peili, eli pyrimme suodattamaan näkemyksiämme uhkaavat mielipiteet ja erilaiset ideologiat ja mielipiteet todellisuudestamme.
Tavoite on kuitenkin perin yksinkertainen: pyritään sujuvuuteen ja kognitiivisen toiminnan johdonmukaisuuteen minimaalisin häiriöin. Tällaiset aivojen toimintamekanismit ovat nykyään manipulaattorien hyvien tietämiä, ja siksi salakähmäinen (indoktrinaatio) käyttäytymisen ja ajattelun muovaaminen ilman vastaanottajan tiedostamista onkin valtavan tehokasta. Siten uhri ei edes tiedä ajattelunsa olevan harhaista eikä edes ennakkoluuloista. Ensin pitää saada järkiperustein vakuuteltua, että tuputetut väitteet tuetuin argumentein olisivat olemassa, vaikka ne olisivat kuinka utuisia eteerisiin ideaaleihin perustuvia tai johonkin dogmiin sidottuja. Taylor käyttää Milton Rokeachin klassikkoteosta The Open and Closed Mind kuvatessaan uskomus- ja persoonallisuusjärjestelmien luonnetta. Dogmaattisilla ihmisillä oli lisäksi Taylorin mukaan vahva negatiivinen korrelaatio luovuuden suhteen ja siten varmaankin omaan ajatteluun ja vapaaseen tahtoon, ja siten he ovat kovin alttiita aivopesuun.
Homman juju on siinä, että poistetaan mielenmuokkausmenetelmillä aivojen hälytyssignaali käytöstä tai katkaistaan sen yhteys, jotta reaktio ei laukea, kun esimerkiksi sananvapautta tai yhdenvertaisuutta rajoitetaan tai loukataan. Tällöin ei tule emotionaalista ärsykettä, edes spontaania suuttumusta, että olisi menetelty laittomasti tai moraalittomasti. Niin kuin Cliftonin mallissa huomattiin ja vaiheittaisen totalitarismin ujuttamisessa koronamanöövereissä, muutos totalitaristiseen mielenhallintaan tehdään asteittain, vaihe vaiheelta niin kuin jonkin uuden tavan oppimisessa.
Esimerkiksi käy Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, joka poistettiin lukuisilta sosiaalisen median alustoilta kuten Facebookista ja Twitterissä vuonna 2020 kesken hänen presidentinvaalikampanjaansa. Valtiopäämies sensuroitiin osana valtapeliä, ja syyksi kelpasi somejätin yhteisönormien loukkaaminen. Vuonna 2021 yksi jos toinenkin lääkäri tai poliitikko ihan Suomessakin edisti ”parhaansa” mukaan niin sanottua medikaalista segregaatiota, ja he halusivat rajoittaa koronapassittomien elämää ja liikkumista. Olipa myös vaadittu, että tähän paarialuokkaan tuupatut saisivat itse maksaa hoitokulunsa sairaalassa, vaikka elintapajuopot ja puistokemistit hoidettiin yhteiskunnan varoin ihan niin kuin aina ennenkin.
Varsinkin etuotsaohko (prefrontal cortex) ja pihtipoimu (anterior cingulate cortex) ovat tietoisuuden, vapaan tahdon, päätöksenteon, tunteiden, itsehillinnän ja moraalisen ajattelun tyyssijoja. Siksi manipulatorisessa mielenhallintaoperaatiossa pyritäänkin hyökkäämän uhrin ”aivojen esivartion” ohi, ettei hän edes pysähtyisi ajattelemaan järkevästi. Suuri enemmistö välttääkin etuotsalohkojen psyykkistä energiaa kuluttavaa eli väsyttävää ajattelutoimintaa ja kriittistä arviointia: annetaan myynti- ja suostuttelupaineille vain periksi. Siten onnistunut aivopesuprosessi muuttaa persoonallisuutta – yleensä huonompaan suuntaan – ja vaurioittaa vaihtelevasti etuotsalohkoa ja sen toimintaa. Tämä on hyvin tiedossa kulttijohtajilla ja kansankiihottajilla, ja heidän mielenhallintakampanjoihinsa kuuluukin viestin pitäminen mahdollisimman yksinkertaisena, jotta tavoitteeseen päästään ilman uhrin kriittistä ajattelua. Esimerkiksi käy hyvin sairaalavuoteella henkitoreissaan oleva potilas, joka on toipumassa vakavasta influenssasta mutta harmittelee, ettei näinkään olisi käynyt, jos hän vain olisi ollut kuuliainen ja ottanut oman influenssashottinsa. Jos hän olisi kuitenkin ottanut rokotteensa niin kuin muutkin työpaikalla, hän ei olisi ollut kuormittamassa sairaanhoitoa, eikä elintärkeä leikkaus jonkun toisen potilaan osalta olisi peruuntunut. Omat työtoveritkin joutuvat venymään juuri hänen takiaan ja tekemään tälle luopiolle kuuluvia töitä, kun hän on kerran tyhmyyttään joutunut sairaalaan. Siten tällaisen yksittäisen uutisklipin nähnyt voi tuntea olevansa välillisesti syypäänä vakavasti sairaan sydänpotilaan leikkauksen viivästymiseen, jopa kuolemaan?! Voihan tämänkaltaisen anekdootin nähnyt täysin terve yksilö itsekin olla joskus samassa jamassa kuin hänen iltapäivälehdessä näkemänsä katuva ja riutunut toipilas!
Aivojen manipulointitekniikat
Entä jos petturi onkin oman kallon sisällä? Taylor johdattelee aiheeseen kirjan toisessa osassa, kun tutustutaan aivojen toimintaan ja hermoverkoston solujen elektromagneettisiin ionipumppuihin. Aivothan ovat jatkuvan muutoksen tilassa, mikä koskee myös niihin tallennettuja muistoja ja niiden kokemista ajan saatossa. Sama pätee ajatukseen aivojen kiinteästä olomuodosta, sillä kaikki näkemämme ja kokemamme aistiärsykkeet oikeastaan muuttavat aivojamme. Erilaisilla lääkekoktaileilla verenpainelääkkeistä mielenterveyteen vaikuttavilla kemiallisella arsenaalilla voi olla valtava ja tuntematon määrä sivuvaikutuksia, jollaisten seurauksena potilaan persoonallisuus muuttuu, vaikka hän kuvittelee yhä edelleen olevansa se ”oma itsensä” ihan niin kuin ajautuessaan aivopestyksi idiootiksi jonkin propagandakampanjan tuloksena.
Pink Floyd: The Wall
Tällöin on ymmärrettävä, mistä on kysymys ja mitä uskomukset ovat ja miten ne muuttuvat. Uskomusten laita on vähän samoin kuin eteerisiä arvoja määriteltäessä, että ymmärrämme ne lähinnä intuitiivisesti emmekä rationaalisesti, eli näiden ei tarvitse olla edes totta, vaikka maailmankuvamme muodostuu niistä ja erilaisista skeemoista, jotka kytkeytyvät muistoihimme. Vaikkemme olisikaan lääkkeiden orjia, hormonit, ruokavaliomme ja ympäristön moninaiset saasteet vaikuttavat immuunipuolustusjärjestelmäämme, ja nämä voivat vaikuttaa aivojen toimintaan ylittäessään aivo-selkäydinnesteen – epigenetiikkaa unohtamatta. Yksinkertainen esimerkki on stressihormonin vaikutus kognitiivisiin kykyihin, kun kokeessa ollessaan opiskelija menee täysin lukkoon huiman kortisolitason myötä eikä saa sanaakaan tietokoneellaan näpyteltyä, vaikka on valmistautunut koetukseen edellisen päivän. Onneksi haitalliset kortisolit hiipuvat kuten radioaktiivisten aineiden vahingollisuus puoliintumisaikoineen. Jatkuva stressitaso onkin sitten aivan muuta, ja se voi heikentää terveyttä, nostaa verenpainetta, vahingoittaa sydäntä ja lihaksia, kun syke pysyy korkealla ja adrenaliinia ja noradrenaliinia vapautuu vereen ihan tarpeettoman paljon, puhumattakaan immuunipuolustusjärjestelmän hapertumisesta. Välillä voi tuntua ikään kuin käyvänsä ylikierroksilla, kun glukokortikoidihormoneilla buustataan aivoja ylimääräisen glukoosin kera.
Koulumaailmasta mainontaan
Sitten siirrytään ideologiseen apparatukseen (koneistukseen) eli mediaan ja koulutukseen, niin kuin Louis Althusser tapasi sanoa. Mainontahan tähtää tekemään meistä ”kunnollisia” konsumeristeja ja koulutus mallikansalaisia. Näillä molemmilla on tarkoitus edistää ja ylläpitää valtion hallitsevia uskomuksia ja arvoja. Koulutus poikkeaa mainonnasta rakenteellisesti, sillä siinä korostuvat myös kehityskaudet ja motivaation edistäminen, joskin Althusser ja Foucault kritisoivat koulujärjestelmää autoritaariseksi ja vankilamaiseksi instituutioksi, jonka tarkoitus on rakentaa lähin
nä jonkinlainen tiedon korpus, josta on sitten aikuisena enemmän tai vähemmän hyötyä yksilölle itselleen. Vaihtoehtona tälle voisi olla enemmänkin oppijajohtoinen ja heuristinen ”stop and think” -malli, jolla voitaisiin opiskella kriittistä ajattelua ja vaikuttamistekniikoita (ja sen lisäksi tutkia myös taustavaikutuksia ja -oletuksia). Tällöin korostuisi koulutuksen antitotalitaarinen luonne vähentää stressiä ja lisää autonomiaa – siis vapauttakin.
Auktoriteettiuskovaisuus on laajalti hyödynnetty suostuttelukeino sosiaalisen todistusvoiman (social proof) lisäksi. Korona-aikana tämä näkyy hallitusten ja terveysviranomaisten suostuttelussa ja pakottamisessa sekä julkisuuden henkilöiden ulostuloina sosiaalisessa mediassa heidän antaessaan esimerkkiä, miten pitää toimia. Teknologian myötä somealustojen ”matalan tason ajattelu” (niin kuin Roy Baumaister kutsuu) muodostuu lähinnä konkretian polarisoiduksi kapeaksi ja jäykäksi ajattelutavaksi, jossa ei päästä pintatasoa pidemmälle. Susan Greenfield lisäilee tähän vielä, että tulevaisuuden virtuaalitodellisuusmaailmat luonevat vieläkin lapsellisempaa ja ärsykkeisiin perustuvaa sosiaalista kulutuskäyttäytymistä, ja kaikki tarpeet ennakoidaan tekoälyn avulla algoritmipohjaisesti.
Huumoria tavataan käyttää hienostuneessa mainospropagandassa, sillä sen aiheuttaman sympatian avulla voi myyntitapahtuma osua maaliinsa. Siten pyrkimys on ihan yksinkertaisesti mielen muuttamiseen ja voittojen kasvattamiseen. Mukaan lisätään Robert Cialdinin esimerkkejä ja lainaus Merriam-Websterin sanakirjasta, että aivopesu voi tarkoittaa myös suostuttelua propaganda- tai myyntitarkoituksin. Ihan samalla logiikalla käytetään erotiikkaa mainonnan suostuttelukeinona, kun seksuaalinen halu saadaan yhdistettyä johonkin parfyymiin tai automerkkiin. Haluihin ja tunteisiin vetoaminen ovat argumentaatioprosessin ”oikopolkuja” ja sosiaalipsykologien käsittein määriteltynä heuristisia. Tämäntyyppinen vaikuttaminen tähtää siihen, että tuotteen ostaminen tyydyttää myös seksuaaliviettiä, kun eroottiset virikkeet ladataan vihjailevasti mainokseen.
”Kognitiivisen maiseman” muokkaamisella halutaan korvata tietämättömyys tai välinpitämättömyys suopeammalla asenteella tuotetta X kohtaan, jotta luottokortin vinguttamiseen saadaan vauhtia. Tähän samaiseen formaattiin Taylor lisää tosi-tv-ohjelmat, jotka tarjoavat vääristyneen käsityksen jonkin ammatin arkitodellisuudesta, vaikka kuinka kotisohvalta käsin seurailtaisiin poliisien tai muiden ammattiryhmien iloisin mielin tehtyjä arkisia askareita.
Kuinka vapautua Aivopesusta?
Viimein luodaan katsaus psykologiaan ja psykiatriaan mielen paranemisen prosesseissa: kuinka tulla tietoiseksi olleensa aivopesun uhri, ja miten omasta harhaisuudesta voi parantua? Theodor Adorno löytyy apuun, kun määritellään auktoriteettiuskovaisten mentaalisia prosesseja. Pahimmillaan näiden aivopestyjen ”hörhöjen” suhtautuminen ryhmään kuulumattomia kohtaan voi olla äärimmäisen vihamielinen ja epähumaani. Tällaista mielenhallintaan tähtäävää vaadetta auktoriteetit (esim. hallitukset ja terveysviranomaiset) mielellään edistävät, sillä lisäähän se sokeaa kuuliaisuutta ja siten metaideologisuutta varsinaisen agendan tai aatteen toteuttamiseksi.
Usein ikä, koulutus ja sivistyneisyys ja tavallista rikastetumpi kognitiivinen mielen maisema ja vakaa maailmankuva voivat auttaa suojautumaan aggressiivisilta aivopesutekniikoilta. Toisaalta moni tähän ryhmään itsensä sijoittavista ei ole turvassa, kun omiin tunteisiinkaan ei voi enää luottaa: pyrkiväthän vaikuttajat ohittamaan tietoisen mielen reaktiot iskemällä voimallisesti tunteisiin. Helposti saatetaan syyllistää, jos kohde ei lankea manipuloinnin pauloihin eikä toimi niin kuin aivopestyt toverinsa. Silloin saa kuulla olevansa tunteeton, kyyninen tai julma, jopa ihmisvastainen. Moni antaakin vaihe vaiheelta periksi lyhytaikaisen helpotuksen toiveessa tunnistamatta pidemmän ajan riskejä. Kun vielä epävarmuuteen saadaan yhdistettyä pelkoa ja ahdistusta, kohteessa kyetään usein saamaan aikaan myös alitajuinen kognitiivinen dissonanssi. Toisin sanoen, vaikka järkevästi ajateltuna tuntuu mielettömältä noudattaa tuputettuja normeja, niitä totellaan orjallisesti, vaikka niitä tukevia faktoja ei ole lainkaan, tai tieteellinen perusta puuttuu kokonaan. Emotionaalista painetta pyritään maksimoimaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, kunhan ne tukevat agitaattorien agendaa: juuri siksi moni luovuttaa, antaa periksi ja lunastaa paikkansa ryhmän tottelevaisena jäsenenä. Vastakohtana on pelko yksinäisyydestä ja sosiaalisten siteiden katkeamisesta, sillä kuuluuhan ihmisyyteen yhteisöllisyys, ystävyys- ja rakkaussuhteetkin. Kauhuskenaarioissa totaalisesti syrjäytetty on siis menettämässä kaiken, mikä tekee hänen elämästään elämisen arvoista.
Vaikka edellä on tullut kerrottua aivopesun haitoista ja niiden aiheuttamasta vääristyneestä todellisuuskuvasta, manipulointitekniikoita voidaan käyttää myös hyvään tarkoitukseen. Siitä käy esimerkiksi lastenkasvatus ja sosialisaatioprosessi, jolloin osana yksilöistymistä vahvistetaan ja muokataan kallon sisällä pyöriteltyjä kognitiivisia neuroniverkostoja. Saduista tv-sarjoihin, huumoriohjelmia unohtamatta, määritellään ja vahvistetaan monenlaisia stereotyyppisiä perhearvoja mutta toisaalta oikeutta pilkata (yhteiskunnan hyväksynnällä) jotain väestöryhmää kuten ennen vanhaan jossain Pulttibois-huumorisarjassa.
Kriittiseen ajatteluun ja skeptisyyteen (eli probabilismiin) kuuluu olennaisesti pysähtyminen ajattelemaan omilla aivoilla, ja siten vastustamme meille tyrkytettyä propagandaa ja vaikutusyrityksiä. Kriittinen ajattelu ei siis tarkoita negatiivista ajattelua eikä kieltämistä vaan analyyttistä skeptisyyttä, jolla suhtaudumme meihin pommitettuun vaikuttamaan pyrkivään informaatioon. Tällöin tarkastellaan koko argumentaatioprosessia, loogisuutta, argumenttien uskottavuutta, retorisin keinoin tunteisiin vaikuttamista ja faktojen todenmukaisuutta. Myös huumorilla ja eritoten sarkasmilla pystytään haastamaan auktoriteetteja ja siten korostaa tunnereaktiota järkiargumenttien sijaan.
Paras keino torjua aivopesuyrityksiä ja välttää sellaisen uhriksi joutumista on vahvistaa omia uskomuksiamme ja niiden tiedollisia perusteita. Ensimmäinen askel on tietysti tunnistaa meihin kohdistuvat pyrkimykset ja seuraavaksi johdonmukaisesti vastustaa sellaisia mielenhallinta- ja informaatio-operaatioita, joilla pyritään ohjelmoimaan mielemme vastoin tahtoamme, muuttamaan uskomuksiamme ja toimimaan kuin olisimme joku muu.
Liberaaliin länsimaisen yhteiskuntaan ja demokratiaan pitäisi kuulua sananvapaus, riippumaton media ja kriittisen ajattelun kehittäminen ja sen vaaliminen asiallisella vuorovaikutuksella ja debatilla hyväksyen huumorin ja sarkasmin osana kritiikkiä. Siten voidaan tarjota kansalaisille rikkaampi kognitiivinen ympäristö ja monipuoliset informaatiokanavat, joilla voidaan heikentää totalitarististen järjestelmien houkuttelevuutta.
Onneksi on vielä ihmisiä, joilla on rohkeutta pitää itseään itsenäisesti ajattelevina ja vapaina. Nämä eivät todennäköisesti alistu totalitaristiseen pakkovaltaan, jos he eivät hyväksy periaatetta, että päämäärä pyhittää keinot tai jos he tajuavat totalitaristiseen järjestelmään pyrkivien tahojen petollisuuden ja valheet. Tällaiset ylevät vapauden puolustajat eivät todennäköisesti anna periksi koskaan – ei piiruakaan.
”The Party creates its own reality, which may have little or nothing to do with is actually happening in the world. This is made clear throughout Nineteen Eighty-Four by description of meaningless quotas, victories that lead nowhere, and an endless war against arbitrarily changing opponents.”
”We convert him, we capture his inner mind, we reshape him. We burn all evil and all illusion out of him; we bring him over to our side, no in appearance, but genuinely, heart and soul.” (George Orwell, Nineteen Eighty-Four)
“I am the master of my fate.
I am the captain of my soul.”
Kommentti
Kriittisestä ajattelusta, probabilismista, syyn ja seurauksen kummallisista yhteyksistä, sattumista ja sen sellaisista asioista kiinnostuneille voi suositella Nassim Talebin teoksia, joista itsekin olen muutamaa kommentoinut. Talebin Incerto-sarjan teokset
You might also like
Comment
Kannattaa lukea!
https://tapio.blog/yleinen/pelon-politiikka-luo-mukautuvia-kansalaisia/