My rating: 4 of 5 stars
James Dickeyn klassikkoteos on monitahoinen ja -ulotteinen väkivalta- ja jännitysromaani. Joskus Boormanin erinomaisen leffan nähneenä, muistin tapahtumat jo pääpiirteittäin, ja samantapainen pelonsekainen ahdistus, kuolemanpelko sekä tappamisen meininki kirjasta välittyy vieläkin paremmin.
Neljä atlantalaista keskiluokkaista ja keski-ikäistä ystävystä päättävät ottaa viikonlopun irtioton arjesta. Kertojana toimii mainostoimiston omistaja Ed, idea on hänen kaverinsa Lewisin, joka maanisesti treenaa kehoaan ja pakenee arkirutiineja milloin mihinkin harrastukseen. Mukaan houkutellaan vielä Bobby ja Drew.
Alkuun kaikki näyttää hyvältä, ja paatit saadaan veteen. Matka kuvitteellisella Cahulawassee-joella Etelä-Carolinan vuoristoseudulla saa alkaa. Lewis on jo useasti käynyt alueella kalastelemassa ja ampumassa jousella, jonka käytön on opettanut myös Edille. Tunnelmaan virittäydytään kertomalla, että paikallisten kanssa on syytä olla varpaillaan.
Tapahtumat saavat ikävän käänteen, kun Bobby ja Ed tapaavat kaksi vuoristolaista. Epäselväksi jää, ovatko he rikollisia tai viinanpolttajia. Tottuneesti miehet sitovat puuhun epäonnisen kaupunkilaisen. Toinen raiskataan, ja toinen hyökkääjistä onnistuu pääsemään pakoon. Niin kuin monessa muussakin Hollywood-elokuvassa ja TV-sarjassa tässäkin äärimmäisen hädän keskellä laki otetaan omiin käsiin ja päällekarkaaja tapetaan. Siitä alkaakin entistä painostavampi tunnelma, ja jännitystä riittää aivan kirjan loppuun saakka. Epilogissa todetaan, miten elämän ja kuoleman rajamailla kamppailleille miehille ja heidän ystävyydelleen kävi.
Ed joutuu käymään yhden miehen sotaa aseenaan vain jousipyssy kiväärimiestä vastaan. Samalla hän pohtii väkivallan oikeutusta, ja pyrkii psyykaamaan itsestään luontaisen tappokoneen. Se on helpommin sanottu kuin tehty keski-iän kriisiä potevalle ”graafisen ilmaisun mekaanikolle”. Muutoinkin kirjan kerronta on intensiivistä, ja lukijan on helppo samaistua pikkutarkasti kuvattuihin retki- ja harrastetunnelmiin, ja yllättävää kyllä väkivallan vastapoolina toimii jopa runollinen luonnon ja tunnelmien kuvailu. Keskiössä ovat Edin tuntemukset niin perhe-elämän vaikeuksista kuin suhtautumisesta läheisiinsä ja varsinkin Lewisin osin järjettömältä tuntuvaan varustautumiseen atomisotaan. Vaikka miehet toimivat moraalittomasti ja rikkovat lakia, heistä tuntuu, kuin he olisivat sen ulottumattomissa, kuin villin lännen uudisasukkaat heidän arkitodellisuudesta irrallaan olevasta ympäristössä. Siellä on vain yksi laki, ja sen on vahvemman laki: tapa tai tule tapetuksi – ja ruumiit hävitetään.
You might also like
Leave A Reply