Pedagogiasta heutagogiaan I

Heutagogian perusajatuksena on autonomisuus, itseohjautuva ja -määräytyvä oppiminen.
Tutustu Stewart Hasen ja Chris Kenyonin ajatuksiin.

Pinnalliseen oppimiseen riittää yleensä vastaus kysymykseen mitä, syvempään miten ja perusteelliseen omaksumiseen miksi. Artikkelikuva on australialaisen heutagogy.copin logo, ja se ilmentää oppimisprosessin kaksoissilmukkaa (takaisinkytkentää ja on vastaus kysymykseen miten). Kolmoissilmukka (triple-loop) vastaa kysymykseen miksi, ja se tarkoittaa oman oppimisen tutkimista eli metakognitiota:Mitä olen opiskelemassa. Kuinka hyvin opin? Mitä muuta minun pitää oppia ja mistä voin sen tietää? Siihen kuuluvat myös halukkuus muuttaa omia mielipiteitä ja uskomuksia, tiedonhallintataidot, yhdessäoppimisen taidot, kyky jakaa avoimesti omaa osaamistaan ja omien oppimisverkostojen luominen. Kaikkia näitä tarvitaan elinikäisessä oppimisessa.

Tämän vuosisadan työurien vaatimukset (ks. esim. perusopetus OPS2016) edellyttävät mukautuvuutta, itsemotivaatiota, laajan kirjon kognitiivisia ja metakogntitiivisia taitoja, esim. kriittinen ajattelu, luovuus, mielikuvitus ja oppimaan oppimisen taitoja, monilukutaidoista puhumattakaan. Nykyään työelämässä tarvitaan monipuolisia oppimis- ja ryhmätyötaitoja sekä elinikäistä oppimista, jotka pitäisi tietysti oppia jo koulussa. Onneksi nykyään on jo tiedostettu metakogtitiivisten prosessien eli ajattelemisen ajattelun merkitys oppimisessa ja opitun muistamisessa.

Seuraavassa kaavion mukaan lukija voi asettaa itsensä oppilaan asemaan ja vastata mielessään muutamiin kouluaiheisiin sisältöihin (oppimistavat, John West-Burnham).

Behaviorismista Heutagogiaan

Nykyisenkaltainen koulutusjärjestelmä on ollut vallalla jo teollisen vallankumouksen ajoista lähtien, ja sen tehtävänä on ollut taata osaavia työntekijöitä eri organisaatiolle – ei juuri muuta. Nykyinen toimistomalli, jossa oppilaat ovat kuin avokonttorissa (tai ompelimossa) ja suorittavat samaan tahtiin heille välitetyt tehtävät, ei ole enää ajanmukainen. Siinä luovuudelle ja lahjakkuuden eri osa-alueille ei ole sijaa.

Behaviorismihan edisti mitattavissa olevien opetuksellisten tavoitteiden käyttöä ja standardoituja kokeita. Opettamiseen perustuvassa koulutuksessa oppijoiden on todistettava (usein summatiivisessa kokeessa), että he ovat omaksuneet osan heille välitetystä informaatiosta. Tällöin opettaminen perustuu usein instruktiiviseen opettajakeskeisyyteen ja pitkälti luennoimiseen. Oppijan tehtäväksi jää tiedon vastaanottaminen passiivisesti. Siksi koulutuksella eri ikätasoilla on tällä vuosisadalla entistä kovemmat vaatimukset monimutkaisten kognitiivisten toimintojen haltuunottamisen suhteen, ja niitä tuskin saavutetaan PowerPoint-esityksiä kopioimalla.

Heutagogisesta viitekehyksestä katsottuna (heutagogical framework) oppijat ovat motivoituneita oppimaan, valitsevat itse oppimisen painopisteen (fokus), määrittävät itse, mikä on tärkeää ja mikä tarpeetonta sekä vakiinnuttavat uuden, heille sopivan tavan oppia. Ongelmanratkaisu, luovuus ja mielikuvitus ohjaavat opiskelua. Oppijoiden tehtävä on luoda itse opintokarttansa, aloittaa matkansa, löytää omat oppimisen reittinsä. Opettaja eli ohjaaja toimii kompassina opetussuunnitelman toimiessa suuremman skaalan peruskarttana. Tällöin oppija on koulutuksen keskiössä, eivät yksittäiset sisällöt, kokeet eikä opetussuunnitelma.

Heutagogiaan perustuvaa oppimista käytettäessä on tärkeää ymmärtää, miten voidaan oppia yksilöllisesti parhaiten erilaisia menetelmiä käyttäen.  Tällöin prosessista tulee enemmän personoitua sekä kokemuksellista, ja koululainen tai opiskelija saa oppimistapahtuman ja opintoreittinsä hallintaansa (oppimisen omistajuus). Heutagoginen malli on demokraattinen verrattuna perinteiseen pedagogiikkaan, ja oppija hallitsee itse oppimisprosessiaan ja saa mahdollisuuden valita resurssinsa ja  työtapansa. Opettajan tehtävänä on toimia yhdessäoppijana ja ohjaavana oppijana (lead learner) eikä niinkään auktoriteettina, arvioijana tai opetusalan virkamiehenä.

Valvonnan siirtyminen opettajalta oppilaalle itselleen on yksi keskeisimmistä periaatteista. Tällöin vastuu oppimistapahtumasta siirtyy oppijalle, joka saa päättää  mitä, milloin ja miten opiskelee.  Ryan ja Decin motivaatioteoriaan verrattuna kyse on ehkä enemmänkin  filosofiseen itseohjautuvuuteen (self-deternimism) perustuvasta käsityksestä . Andragogiassa (itseohjautuvuus) ollaan siirtymässä kohti oppilaskeisyyttä.

Itsemääräytyvässä oppimisessa (self-determined learning) oppija

• on motivoitunut oppimaan
• on valmis näkemään vaivaa oppiseen suhteen
• osaa itse valita oppimisen kohteet
• osaa määrittää, mikä on tarpeellista oppimisessa
• osaa asettaa itse omat tavoitteensa
• osaa arvioida omaa oppimistaan
• pystyy vahvistamaan uuden oppimista

Verkko-opiskelusta reflektioon

Heutagogiassa on paljon verkko-opiskelun elementtejä, kuten autonomia, motivaatio ja valmiudet ja niiden vahvistaminen.  Verkko-oppimisympäristöillä voidaan monipuolisesti helpottaa ja kehitttää oppimiskokemusta ja parantaa tuloksia. Koulurakennus, oppitunti, opettaja eikä myöskään oppikirja enää monopolisoi tietämystä, opiskeltavaa sisältöä eikä oppimisprosessia.

Oppilaiden oma oppimisverkosto (PLE eli personal learning network) on resurssi, jossa myös yhteisesti opitaan, kehitytään ja kasvetaan. Jo George Siemensin määrittelemässä konnektivismin perusajatuksena on, että oppija ei vain opi annettua aihetta yhteistoiminnallisesti vaan se mahdollistaa ymmärryksen lisäämisen, oppimisen kultivoimisen ja taidon hyödyntää omia oppimisverkostoja. Tiedot ja taidot eivät ole vain oppijan päänsisäisiä, vaan ne ovat sosiaalisia ja suhteissa muihin ihmisiin, resursseihin ja verkostoihin.

Metakognition ohella reflektoimisella (reflection) on olennainen merkitys oppimisessa.  Se on kyky ajatella, pohtia kriittisesti ja myös suunnitella omaa oppimisprosessia. Tähän tarkoitukseen erilaiset e-oppikirjassa julkaistavat oppimispäiväkirjat, e-portfoliot ja vastaavat ovat toimivia. Niillä voi osoittaa omaa osaamista ja heijastaa tekijänsä oppimismatkaa.  Sosiaalinen verkko, eli vuorovaikutteisen ja sähköisen oppikirjan yhteisesti jaettavat oppimispäiväkirjat ovat sopivia tähän tarkoitukseen. (Katso PDF-tiedosto ja infografiikka, joissa on virikkeitä reflektointiin ja formatiiviseen arviointiin.) Itsearviointi heijastamalla kehittää myös kriittistä ajattelua. Kriittistä heijastamista tapahtuu, kun analysoimme ja arvioimme omia ennakko-oletuksia, arvioimme asianmukaisesti tietämystämme, ymmärrystämme ja uskomuksiamme opiskeltavasta aiheesta.

Entä sitten?

Oppijoista itsestään tulee myös mentoreita, opettajia, oppimisen ohjaajia, mallioppijoita toisilleen, ja he jakavat oppimistuloksiaan, kokemuksiaan ja käytänteitään ja auttavat siten kanssaoppijoita kehittymään.

Heutagogian periaatteet ovat rohkaista autonomiseen, itseohjautuvaan ja itsemääräytyvään oppimiseen. Tutkiva oppiminen soveltuu hyvin tähän tarkoitukseen, eikä se merkitse vain tiedon etsimistä tai löytämistä vaan myös sen arvioimista ja monipuolista hyödyntämistä. Tällöin oppijalle annetaan mahdollisuus itse löytää omat mielenkiinnon ja intohimonsa kohteet ja kehittää niitä.

Siirryttäessä opettajakeskeisestä pedagogiasta oppijakeskeiseen heutagogiaan tarvitaan asennemuutosta, heutagogista ajattelutapaa (heutagogical mindset) sekä kasvun asennetta (growth mindset). Lisäksi yksittäinen opettaja tarvitsee tuekseen ammatillisen oppimisyhteisön  (PLC, professional learning community) mentorointia, sparrausta, valmennusta, aktiivista kuulemista jne.

Sarjassa 2000-luvun taidot aiemmin ilmestyneet tekstit

• Ulos laatikosta opettajat! 7.9.2014 (Ks. asennekyselyn tuloksia)
• Opetus 1.0. – 3.0 24.10.2014
• Pulpetista omaan oppimisympäristöön 12.12.2014

Lähteitä ja lisälukemista

Anderson, L., & Krathwohl, D.E. (2001). A taxonomy for learning, teaching, and assessing: A revision of Bloom’s taxonomy of education objectives [Abridged]. New York: Addison Wesley Longman, Inc.

Blaschke, L.M. (2013). E- learning and self- determined learning skills. In S. Hase and C. Kenyon (Eds.) Self- determined learning: Heutagogy in action . London: Bloomsbury.

Blaschke, L. & Hase, S. (2014). Heutagogy, technology and lifelong learning: Curriculum geared for professional and part- time learners in Amber Dailey- Herbert (Ed.). Transforming processes and perspectives to reframe higher education. New York: Springer.

Cambridge, D. (2010). Deliberative assessment for integrative, reflective, and lifewide learning. Keynote presentation at PebbleBash 2010, Shifnal, UK. http://www.slideshare.net/dcambrid/deliberative- assessment- for- integrative- reflective- and- lifewide- learning

Damasio, A. (2003), Looking for Spinoza: joy, sorrow, and the feeling brain. London: William Heinemann.

Deci, E.L., & Flaste, R. (1995). Why we do what we do: Understanding self- motivation. USA: Penguin Group.

Dolcos, F., Labar, K. S. & Cabeza, R. (2004). Interaction between the amygdala and the medial temporal lobe memory system predicts better memory for emotional events. Neuron , 42, 855–63

Dunlosky, J. & Metcalf, J. (2009). Metacognition. New York: Sage.

Eberle, J. H. (2013). Lifelong learning. In S. Hase and C. Kenyon (Eds.) Self- determined learning: Heutagogy in action. London: Bloomsbury.

Fleming, S. M. & Dolan, R.J. (2012). The neural basis of metacognitive ability. Philosophical transactions of the Royal Society, 367, 1338- 1349.

Harris, A. & Jones, M. (2012). Connecting professional learning: Leading effective collaborative enquiry across teaching school alliances. National College for School Leadership. http://librarymarg.global2.vic.edu.au/files/2013/01/Connect-to-Learn-Learn-to-Connect-r4nj92.pdf

Hase, S., & Kenyon, C. (2007). Heutagogy: A child of complexity theory. Complicity: An International Journal of Complexity & Education , 4 (1), 111- 117.

Hase, S. (2009). Heutagogy and e- learning in the workplace: Some challenges and opportunities . Impact: Journal of Applied Research in Workplace E- learning, 1 (1), 43–52.

Hase, S. (2011). Learner defined curriculum: Heutagogy and action learning in vocational training. Southern Institute of Technology Journal of Applied Research , Special Edition on Action Research. http://sitjar.sit.ac.nz

Hase, S. & Kenyon, C. (2003). Heutagogy and developing capable people and capable workplaces: strategies for dealing with complexity. Proceedings of The Changing Face of Work and Learning Conference. Edmonton, AB: University of Alberta. http://epubs.scu.edu.au/cgi/vwcontent.cgi?article=1123&context=gcm_pubs

Hase, S., & Kenyon, C. (2013a). Self- determined learning: Heutagogy in action. London, UK: Bloomsbury Academic.

Mezirow, J. (1990). How critical reflection triggers transformative learning. In J. Mezirow (Ed). Fostering critical reflection in adulthood (pp. 1- 20). San Francisco, CA: Jossey- Bass Publishers.

Msilav, V. & Setihako, A. (2012). Teaching still matters: Experiences on developing a heutagogical online module at UNISA. Journal of Educational and Social Research, 2 (2), 65–71.

Pink, D. (2011). Drive: The surprising truth about what motivates us. London: Canongate Books.

Pogue, L.S. (2009). Instructivism vs, constructivism. Ezine@rticles. http://EzineArticles.com/1857834

Prensky, M. (2010). Teaching digital natives: Partnering for real learning. Thousand Oaks, CA: Corwin Press.

Rogers, C. (1969). Freedom to learn: A view of what education might become. Columbus, OH: Charles Merill.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Self- determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well- being. American Psychologist, 55 (1), 68- 78.

Siemens, G. (December, 2004 12). Connectivism: A learning theory for the digital age. http://www.elearnspace.org/Articles/connectivism.htm

Skinner, B. F. (1974). About behaviorism. New York: Knopf; distributed by Random House.

Thomas, D., & Brown, J.S. (2011). A new culture of learning: Cultivating the imagination for a world of constant change.

Trilling, B., & Fadel, C. (2009). 21 st century skills: Learning for life in our times. San Franciso, CA: Jossey- Bass.

Richardson, W., & Mancabelli, R. (2011). Personal learning networks: Using the power of connections to transform education . Bloomington, IN: Solution Tree Press.

West- Burnham, J., & Coates, M. (2005). Personalizing learning: Transforming education for every child . Great Britain: Bloomsbury Academic. http://www.johnwest-burnham.co.uk/index.php/understanding-deep-learning

Muokattu 24.2.

Lisäsin Verkko-opiskelusta reflektioon virkkeen (Katso PDF-tiedosto ja infografiikka, joissa on virikkeitä reflektointiin ja formatiiviseen arviointiin.)

Muutamia pieniä korjauksia englanninnoksen sujuvoittamiseksi.