Etäopetusta ennen ja nykyään

Taustaa

Etäopiskelulla tarkoitetaan opetuksen järjestämistä niin, että opettaja ja oppilas eivät ole samaan aikaan samassa tilassa oppitunnilla, vaan opetus järjestetään muulla tavoin. Ennen vanhaan kirjekurssein tapahtuva opiskelu on muuttanut muotoaan. Opettajan ja opiskelijan vuorovaikutuksessa oli melkoista viivettä, kun vankkurit kuskasivat postia ammoin. Nyt digiaikana yhteydenpito sujuu esimerkiksi videoyhteyksin reaaliajassa lukujärjestyksen mukaisesti opinahjoissa – niin perusopetuksessa kuin lukiossakin.

Perusopetuslaki tosin ei mahdollista opetuksen järjestämistä sellaisena etäopetuksena, jossa oppilas valitsee itse opiskelun ajan ja paikan, vaikka paljon siitäkin poiketaan. Oppilaat tekevät erilaisia portfolioita ja digitallenteita eri oppiaineissa omaan tahtiin: kokkaavat kotitalouden tunneilla viikonloppuisin ja käyvät liikkumassa patikkaretkillä jne. Tämän lisäksi monet opettajat antavat viikkotehtäviä, eikä poissaolojen tuntikontrollia juuri ole samoin kuin lähitunneilla Wilma-merkinnöin.

Opetin 2000-luvun alussa vuosia ja muutamia kymmeniä etälukion kursseja aikuislukiossa, ja tuolloin toimittiin siten, että etäkurssiin kuului kuusi lähiopetustuntia (kaksoistuntia), jotka olivat opiskelijoille vapaaehtoisia, mutta opettajan piti olla koulussa luokassaan tavoitettavissa henkilökohtaisesti. Tämän lisäksi oli viikoittainen päivystystunti, jolloin opettaja oli tavattavissa koulurakennuksessa. Etäkurssista maksettava korvaus oli sama kuin lähiopetuksella toteutetun kurssin, jossa oppituntien määrä oli 33 per kurssi.

Oppimisprosessi oli jo tuolloin kursseillani varsin oppilaskeskeinen. Toisin sanoen listasin arvioitavat tehtävät ja vastaavan lähiopetuskurssin askareet, joita oli kurssin ohjelmassa. Niistä opiskelija valitsi tehtäviä yhden kurssin työmäärää vastaavasti, jotta sen arviointi olisi mahdollista, eli kurssin työmäärä oli noin 33 tuntia. Melkein kaikki tekivät yo-koetehtävät ja kirjallisuustehtävät, ja loppu olikin itsestä ja omista tavoitteista kiinni. Palautekanavana toimi sähköposti ja puhelin. Tehtävät lähetettiin WebCT:hen, jonka taru itsenäisenä firmana on päättynyt aikoja sitten. Toimintaperiaate oli yksinkertainen: oppilas osti paperikirjan, josta hän valitsi tehtäviä ja suoritteet lähetettiin oppimisalustalle. Niitä opettajan ja muiden oppilaiden oli mahdollista kommentoida ja jälkimmäisten osallistumisoikeuksia säädellä ylläpitäjän oikeuksin. Samaa käyttölogiikkaa hyödynnettiin Peda.netin edeltäjässä Verkkoveräjässä, eli käytännössä opettaja pakersi omin päin tyhjään oppimisalustaan sähköpostilaatikoiden korvikkeita sekä jonkin tasoista vuorovaikutusta, ja monet lisäilivät omia tehtäviään.

Nykyäänkin samaan tapaan on toimittu, kun on käytetty joko digitaalisten tai printtikirjojen palautusboksina Google Classroomia ja Microsoftin vastaavia palveluita. Tällöin idea oppikirja yhteisöllisenä oppimisalustana ei vielä ole toteutunut, ja pedagogisesti ollaan vielä internetin alkuvuosikymmenellä jossain vuosituhannen vaihteessa, jolloin netti tuli koteihin ja työpaikoille ja nopeasti vakiinnutti asemansa.

Erilaisia käytänteitä

Keväällä 2020 on saanut lukea mediasta opettajien toisistaan poikkeavista etätyöskentelytavoista. Ikään kuin etäyhteyksin toteutettava verkko-oppiminen olisi pitänyt ottaa yhdessä päivässä haltuun, vaikka aikaa on ollut valmistautua jo vuosikymmeniä. Joku pitää virtuaalitunnit ihan niin kuin Mauno Koiviston aikaan: tunnin alussa on nimenhuuto, ja sen jälkeen kuulustellaan tai tarkistellaan edellisellä tunnilla annetut kotiläksyt. Sitä seuraa suurimman osan tunnin ajasta kuluva luento-osuus, eli entiset piirtoheitinkalvot ovat vaihtuneet PowerPointeiksi tai oppikirjojen valmiiksi diaseteiksi, joita toivotaan oppijoiden tuijottavan kotona opettajan puhuvan pään säestämänä. Saattaapa joku piirtää paperille matikan tehtävien oikeat vastaukset reaaliajassa. Oppija saa tapittaa aikansa kämmenselkää ja vastauksen edistymistä dokumenttikameran nykivän kuvan välityksellä sen sijaan, että vastaukset olisi omaan tahtiin luettavissa tai videolta katseltavissa. Lopputunnista annetaan sitten läksyt, jotka tarkistellaan, ja tämä jatkuu tunnista toiseen. Opettaja lisäilee vuorovaikutusta laittamalla oppilaat vastailemaan videoyhteydellä tai lisäilemällä heidät erikokoisiin ryhmiin virtuaalitilassa, jossa oppilaat ovat toisiinsa samanaikaisessa yhteydessä jonkin sovelluksen, kuten Google Meetin, Zoomin tai Microsoft Teamsin, välityksellä.

Mitä itse teen?

Keväällä 2020 Koronavirusepidemian hillitsemiseksi aluehallintoviranomaiset antoivat määräyksen sulkea oppilaitokset 18.3.2020 alkaen. Oma koulu siirtyi etäopetukseen päivää ennen, ja ensimmäinen viikko oli oltava oppitunneilla koulusta käsin ja määräyksenä käyttää Google Meetiä oppitunneilla. Seuraavalla viikolla oli mahdollista valita jokin muu etätyöskentelypaikka, ja niin mentiin jakson loppuun asti 2.4. saakka. Siirryinkin kotihommiin, heti kun pääsin.

Viides jakso starttasi 3.4. , ja sitä ennen oli paikallaan suunnitella, miten menettelisin viimeisessä jaksossa etäopetuksen suhteen, kun opettajia ohjeistettiin olemaan läsnä oppilaille Google Meetillä oppituntien ajan lukujärjestyksen mukaisesti, ja poissaolojen kirjaus Wilmaan pidettiin myös ennallaan. Lisäilin kurssin päätteeksi järjestettyyn palautekyselyyn muutaman kohdan, jotka otin huomioon viimeisen jakson kolmen kurssin suunnittelun (ÄI3 kahdesti ja ÄI5).

Palautetta

Vuosia sitten innostuin Heutagogiasta, sillä se vie itseohjautuvuutta tai oppilaskeisyyttä pidemmälle, ja voidaan puhua pikemminkin itsemääräytyvyydestä, mikä onkin hyvä lähtökohta elinikäisen oppimisen poluilla ja valtaväylillä. Päätin siis jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin.

Etäopetukseen sopivat hyvin muokattavat, vuorovaikutteiset ja yhteisölliset oppimateriaalit, joissa on jo sisällöt ja tehtävät valmiina, eikä opettajan ole tarpeen lisäillä tyhjiin alustoihin itse tekemiään sisältöjä, moduuleja ja toimintoja. Etäopetus ei siten lisää opettajan työmäärää lainkaan, ellei sitten itse halua pakertaa yötä myöden omia tehtäviä ja omia voimiaan säästelemättä.

Kolmella ensimmäisellä tunnilla viimeisessä jaksossa pidin tunnin alkuun yhteisen rupeaman Google Meetillä ja tuolloin sain varmistettua, että jokainen opiskelija ymmärsi, ettei yksistään olemalla tiettynä aikana muiden kanssa yhteisessä videomiitissä riitä oppitunnilla läsnäoloon. Siihen tarvitaan oppitunteja vastaava työmäärä tehtynä oppikirjaan, mitä on helppoa seurata arvioinneista ja oppimisen seurannasta, josta on helppo pääsy yksittäisen opiskelijan kirjaan tekemiin tehtäviin. Monet kuitenkin opiskelevat yhdessä ja tällöin monitorointia helpottaa myös tuntipäiväkirjan tekeminen, ja siihen oppijat kirjaavat oppitunneittain tekemisensä.

Tätä kirjoitettaessa on takana seitsemän 80 minuutin oppituntia seitsemästätoista. Sen lisäksi on koeviikon oppitunnit, ja sen osalta mennään niin kuin kirjoitin syksyllä julkaistussa blogissa.

Viimeisen jakson etäopetus ei juuri ole vaikuttanut sen paremmin oppituntien sisältöihin kuin arviointiin. Aiemminkin olen äänessä tunnin alussa viidestä kymmeneen minuuttiin, ja loppuaika on tehokasta työskentelyä ja henkilökohtaista ohjausta, ja ehkä tunnin lopussa virittäydytään jo seuraavan tunnin aiheisiin. Siinä välillä on ollut niin palautetta kuin formatiivista arviointia, jotka nyt ovat siirtyneet Peda.net-alustalla toimiviin kirjoihin.

Kerran viikossa per ryhmä on noin vartin mittainen kaikille yhteinen livemiitti, ja muutoin olen oppijoiden tavoitettavissa Google Meetin välityksellä työjärjestyksen mukaisesti, Wilman kautta tai perustamillani keskustelufoorumeilla (phpBB). Käytännössä etäopetus on siltä osin samanlaista kuin joskus aikoinaan tutoroinnin ja päivystämisen tapaan. Wilmaan merkinnät kirjaan tunnille merkattujen tehtävien ja oppilaiden tuntipäiväkirjamerkintöjen perusteella jälkikäteen. Läsnäoloksi ei siis riitä se, että napsauttaa kännykällään Google Meetin päälle lukkarin mukaan ja jatkaa päiväuniaan. Tuntitehtäviä voi tehdä etukäteenkin, kunhan niitä kirjaa tehdyiksi tuntisuunnitelmassa oleville päiville. Lisäksi olen lisäillyt Vimeoon opetusvideoita tehtävien ohjeistamiseksi, jos livemiitti on jäänyt näkemättä tai jokin on jäänyt epäselväksi. Ne ovat julkaisujärjestyksessä kirjassa olevan tuntisuunnitelman jatkona.

Vimeo Showcase

Kun kolme viikkoa on takana viimeisessä jaksossa, olen myönteisesti yllättynyt, kuinka hyvin oppilaat ovat ottaneet vastuuta omasta oppimisestaan ja työvälineet haltuun. Kaiken kaikkiaan aloittaneita kolmella kurssilla oli 75 oppilasta. Heistä jatkaa 73, ja kahdella kurssi on päättynyt. Toinen lopetti keventääkseen työtaakkaansa, ja toisen keskeyttämisen syy on tuntematon. Oppilaat ovat lisäksi hoitaneet erinomaisesti etukäteen heidän kannaltaan yllättävien aikataulumuutosten vaikutukset palautettaviin tehtäviin. Nyt kun kerran eletään poikkeusaikaa, on open syytä olla mahdollisimman joustava ja myötätuntoinen, sillä enhän voi tietää, millaista ahdistusta koronapelot, peruuntuneet kesäsuunnitelmat ja muut epävarmuustekijät nuoressa aiheuttavat. Jakson edetessä tarkastellaan, miten hommat hoituvat jatkossa…

Etäopetus kokonaisuudessaan on mielestäni onnistunut oikein hyvin, enkä osaa erikseen sanoa, mikä on erityisesti onnistunut.
Äidinkielessä kaikki toiminut onnistuneesti. Kurssit ovat muutenkin niin itsenäisiä, ettei juurikaan eroa normaalista.
Itsenäisen opiskelun määrä kasvoi huimasti, edistää hyvin opiskelijoiden oppimista.