Sähköiset oppimateriaalit yleistyvät vauhdilla alakoulusta lukioon. Lohjan Yhteislyseon lukiossa ei ole aiemmin käytetty sähköisiä vuorovaikutteisia oppikirjoja oppimateriaaleina, ei myöskään e-Opin kirjoja, joita käytetään Peda.netin oppimisympäristössä. Lohjalla lähdettiin kokeilemaan yhdellä opetusryhmälläni (ÄI2), miten sähköinen opiskelu lähtee sujumaan:
Artikkelissa esitellään, miten oppilaat (ryhmässä 25) ovat kokeneet sähköisen kirjan. Vastauksia vapaaehtoiseen kyselyyn tuli koepäivänä yhteensä 18 oppilaalta (osa sairaana). Kaikkia vastauksia ei ole listattu, vaan samankaltaiset mielipiteet on toiston vuoksi jätetty pois. Kielteistä kritiikkiä ei tullut. Ainoastaan yksi oppilas epäili saavuttaneensa kurssin tavoitteet vain kohtalaisesti.
Muutamia poimintoja kyselystä
Ks. tilasto. Infografiikassa kyselyn tulokset pyöristetty lähimpään viiteen. Asteikko 1=täysin eri mieltä…5=täysin samaa mieltä.
Vertaa kokemustasi paperikirjaan (Särmä): Mitä hyviä puolia tai haasteita löydät e-kirjasta perinteiseen oppikirjaan verrattuna?
E-kirjan käyttäminen täytyy oppia, jotta se on kaikin verroin parempi kuin fyysinen kirja. Sitä on helpompi käyttää ja kantaa mukanaan, ja se on vaikeempi unohtaa kotiin koska sitä voi käyttää missä vain.
E-kirja on sinänsä helpompi, että se ei paina mitään ja sen käsittely on huomattavasti helpompaa.
E-kirjasta löytää asiat nopeammin ja vaivattomammin. Aluksi se kyllä oli hieman hankalaa.
Se on selkeä, ja kaikki löytyy nopeasti. Kirja ei kulu ja on hyvä.
Eniten pidin siitä, että ei tarvitse kantaa kirjaa, vihkoa, kyniä ja kumeja erikseen vaan kaikki on tietokoneessa.
Mielestäni e-kirja on paljon kätevämpi kuin perinteinen kirja, toki haasteena on oppia käyttämään sitä aluksi.
E-kirja on minusta kaikin tavoin parempi. Paperinen kirja tuntuu vain vähän normaalimmalta lukiessa, mutta se lienee vain tottumus kysymys.
Tehtävät eivät ole niin yksinkertaisia, sekä niitä on huomattavasti vähemmän e-kirjassa. Tekstit olivat enemmän ajan tasalla mikä oli loistavaa!
Perinteinen oppikirja on tylsempi ja kaikki tehtävät tuntuvat samalta. Sähköisessä tehtävät on mukavia ja vaihtelevia.
Kuvaile, miten käytit kirjaa oppimisen tukena. Oliko jokin teoksen sähköinen ominaisuus erityisen hyödyllinen?
Ihan samalla tavalla kuin normaaliakin kirjaa, eli katsoin sieltä jos en ymmärtänyt asiaa jota tehtävässä kysyttiin
Selailin kirjaa tunnilla ja tallensin itselleni linkkejä kirjan sisällöstä. Kirjan sähköinen ominaisuus muutti ja helpotti kirjankäyttöä.
Joo kun sai itse tehdä, eikä tarvinnut olla passiivista opettajan kuuntelua koko ajan. Opin myös helpommin, kun sai soveltaa oppimaansa käytännössä.
Käytin kirjaa oppimiseen siten, että katsoin sieltä kaikki tunnilla käydyt asiat.
Jos en tiennyt jotain asiaa, niin katsoin sitä kirjasta. Mielestäni sähköisellä teoksella ei ollut mitään erityistä ominaisuutta, vaan pidin koko kokonaisuutta helppona ja kätevänä.
Kirja on hyvin helppo ottaa mukaan koska se on netissä ja siinä on hyviä tehtäviä. Tein niitä tehtäviä oppimisen tueksi ja luin ohjeita.
Tekstiä pystyi muokata niin, että sieltä sai korostettu tärkeitä kohtia muuta mitä halusi korostaa.
No kaikki präläys jäi pois. Ja kaikki oli todellakin selkeämpää. Tiedon hankinta sujui paremmin. Opiskelijat pystyivät opiskelemaan siten miten heille oli parasta.
Sähköisessä oppikirjassa ohjeet olivat tosi selkeästi, joten tiedon hankkiminen oli helppoa. Sähköisen kirjan tehtäviä oli mukava tehdä!
Joitain mainitsemattomia kohtia sähköisessä materiaalissa oli mukavia ja helposti löydettäviä. Sähköinen materiaali on käytännöllisempi kuin painettu kirja, sillä tietokone painaa vähemmän, ja kirjasta haluamat tiedot löytyi helpommin kuin sivuja pläräämällä.
100% vastanneista halusi jatkaa Verkko-sarjan käyttöä
Perusteluja:
Pidän e-kirjasta se on mukava ja hyvä.
Kurssi oli mukava joten haluan jatkaa samalla tavalla.
Viihdyin sähköisillä äidinkielentunneilla ja ne olivat hauskoja, ryhmätyöt olivat mukavia.
Äidinkieli on sähköisenä paljon hauskempaa ja helpompaa. Olen aina pitänyt äidinkielen tunteja tylsinä ja puuduttavina, mutta pidin tästä kurssista paljon.
Mielestäni itsenäinen opiskelu pakottaa opiskelijan ottamaan enemmän ja enemmän vastuuta itsestään, mikä taas auttaa paljon jatko-opinnoissa ja muutenkin myöhemmin elämässä.
No opiskelu oli selkeämpää ja muutenkin mukavampaa. Pystyi keskittymään yksin ja tekemään ryhmissä.
Mielestäni varsinkin äidinkielessä sähköinen versio on parempi, koska äidinkielessä oppilaat kirjoittavat ja tekevät töitä eri vauhtia.
Opin asiat paljon paremmin tällä tavalla. Nautin siitä, että minulla on mahdollisuus hyödyntää ja käyttää tietoa missä ikinä olenkin.
Kyllä, koska äikkä on kivaa kun se on erilaista, kuin muut aineet. Äikän opiskelusta saa mielenkiintoisempaa, kun sen tekeee koneella.
Äidinkielen opiskelu tuntui paljon kivemmalta sähköisenä, varsinkin kun kaikkia lippuja ja lappuja ei tarvinnut kannella repun pohjalla.
Koska minusta tuntuu siltä, että opin enemmän sähköisessä äikässä kuin normaalissa.
Miten opetussuunnitelman tavoitteet saavutettiin?
Katso kurssin opetussuunnitelma ja kirjoita lyhyesti, miten mielestäsi suoriuduit.
Suoriuduin melko hyvin.
Kohtalaisesti tai keskivertoa alempana.
Mielestäni minulla meni hyvin ja pidin siitä.
Mielestäni suoriuduin kurssista hyvin ja tein ainakin parhaani.
Suoriuduin hyvin, opiskelu oli mukavaa.Opin työskentelemään ryhmissä enemmän.
Minun mielestäni suoriudin hyvin, sillä tehtävät oli kivoja tehdä ja ryhmissä työskentely on aina hauskaa.
Mielestäni täytän melko hyvin opetussuunnitelmassa olevat asiat. Mielestäni suoriuduin hyvin.
Suoriuduin kurssista mielestäni hyvin. Opin kurssin asiat ja ne jäivät hyvin mieleen.
Mielestäni suoriuduin mainiosti ja nykyään osaan käyttää suomen kieltä ehkä hieman paremmin ja muutenkin selvemmin.
Vertailua ja päätelmiä pidetyn kurssin jälkeen
Viimein oli mahdollista toteuttaa äidinkielen pakollinen kurssi (ÄI2) käyttäen pelkästään sähköistä oppimateriaalia (Verkko 2) ja soveltaa käytännössä heutagogiaa, eli oppilaskeskeistä lähestymistapaa, jossa oppiminen syrjäyttää opettamisen. Tällöin oppija ottaa vastuun omasta oppimisestaan ja toimii yhteistoiminnallisesti muiden ryhmän jäsenten kanssa opettajan toimiessa ohjaajana. Kurssin tehtävissä, numerolla arvioitavaa esseetä lukuun ottamatta, tärkeintä ei ollut lopputulos, eikä niitä arvioitu numeerisesti. Suorituspaineet tuntuivatkin hellittävän monella ensimmäiseen kurssiin verrattuna.
Vertailuryhmänä toimi vajaan parinkymmenen oppilaan ryhmä, jossa opiskeltiin samaan aikaan äidinkielen ja kirjallisuuden lukion toista kurssia. Tällä kurssilla oli käytössä Otavan Särmä ja siihen kuuluva kurssivihko. Kaikki tehtävät tehtiin opettajajohtoisesti ja tasatahtisesti. Suoritustapana oli tehtävien tekeminen vihkoon. Osa käytti tietokonetta tekstien ja esitysten tekemiseen. Opettaja jakoi satunnaisesti linkkejä todaysmeetin kautta. Ohjatusti tvt:tä ei käytetty. Arvioitavia tehtäviä oli kolme: tekstitaidon vastaus, kirjavertailu ja essee.
“Sähköäikässä” (kuten oppilaat kutsuivat) kirjan tehtävät olivat vapaaehtoisia, ja vain koeviikolla kirjoitettava prosessiessee oli pakollinen. Myös kurssilla pidetyt esitelmät, paneelikeskustelut jne. olivat vapaaehtoisia. Oppituntien alussa opettaja johdatteli tunnin aiheeseen, ja sen jälkeen oppilaat ryhtyivät työstämään tehtäviä omaan tahtiin. Käytävällä luokan vieressä sohvaryhmät olivat myös ahkerassa käytössä, ja siellä tehtiin ryhmätöitä ja välillä hengailtiin muuten vain. Tehtäviä sai toisinaan lähteä tekemään myös kotiinkin. Silti ne sujuivat, ja opettaja pystyi seuramaan Peda.netistä, että edistystä tapahtui. Varsinaisia läksyjä kirjoitustehtävineen ei annettu juuri lainkaan. Opettaja ei arvioinut kirjaan tehtyjä tehtäviä, vaan satunnaisesti antoi palautetta yksittäisistä suorituksista ja tarvittaessa ohjeita. Siitä huolimatta oppilaat tekivät enemmän tehtäviä kuin verrokkiryhmässä. Suurin osa niistä tehtiin silti kurssipohjaan, jonne vastaukset tallentuivat muun opetusryhmän tarkasteltavaksi ja toisinaan arvioitavaksi sekä kommentoitavaksi.
Opettaja painotti, että arviointi on enemmän oppilaskohtaista ja perustuu omiin taitoihin ja niiden kehittymiseen kuin muihin vertaamiseen. Lopulliseen kurssiarvosanaan tuntiaktiivisuus ja tehtävistä suoriutuminen vaikutti ainoastaan arvosanaa nostavasti. Heikommin menneistä tehtävistä ja esityksistä oppijoita ei rangaistu.
Koeviikolla viimeisteltiin prosessiesseet tietokoneluokassa. Puheensorina ei tuntunut häiritsevän ketään. Vaikka varasin oman luokkatilani hiljaista työskentelyä varten, sille ei ollut käyttöä. Opettajalla oli aikaa vielä antaa muutamia käytännön vinkkejä aineistokirjoittamiseen halukkaille.
Muutoinkin vuorovaikutus oppilaiden kesken perinteiseen tapaan verrattuna oli runsaampaa, ja tekstejä oli mahdollisuus työstää yhteisesti, ja niitä tehtiinkin tavallista enemmän ja perusteellisemmin. Osa teki ne Peda.netiin, ja osa halusi käyttää muita palveluja, esim. Googlen palveluja, ja he linkittivät teksteihinsä kurssin palautuskansiosta koko ryhmälle, kun saivat esim. esitelmänsä valmiiksi. Suullisiin tehtäviinkin aikaa tuntui riittävän tarpeeksi.
Lopputulos ja ennuste
Kaaviokuvassa nähdään alkutilanne, kurssin oppilaiden keskiarvo toisen kurssin jälkeen ja ennuste kolmannen kurssin keskiarvoksi. Mustalla eli ylempänä on toisella kurssilla Verkon käyttöön ottaneet oppilaat. Opettaja on sama, oppimateriaali on eri (punaisella Särmä), samaten tapa oppia. Ensimmäisessä jaksossa molemmat käyttivät samaa oppikirjaa eli Särmää ja siihen kuuluvaa kurssivihkoa. Noin puolet molemmista ryhmistä oli entuudestaan tuttuja ensimmäiseltä kurssilta.
Verkko-ryhmän keskiarvo yllätti toisen kurssin jälkeen. Punaisessa ryhmässä (yht. 16 oppilasta) kahdella oppilaalla kurssi keskeytyi, ja kurssiarvosanat alkoivat numerosta viisi, kiitettäviä ei tullut yhtään. Mustassa ryhmässä heikoin kurssiarvosana oli seitsemän, eikä kurssi keskeytynyt yhdelläkään, kiitettäviä arvosanoja tuli kahdeksan. Jokainen oppilas pääsi vähintään samaan arvosanaan kuin ensimmäisellä kurssilla, ja muutamilla numero nousi jopa kahdella.
Vertailtavat ryhmät olivat ensimmäisen lukiokurssin jälkeen siis lähes samanlaiset. Sähköäikässä vastanneista tyytyväisiä oli 100% , ja myönteisyys oppiainetta kohtaan kasvoi 60% verrattuna peruskouluun. Uskoisin tämän näkyneen myös oppimistuloksissa. Potentiaalia on selvästi edelleen, ja arvioni “mustan” ryhmän suhteen on maltillinen. En usko, että ko. ryhmän kurssiarviointi olisi liian lievää, sillä en muista kenenkään sanoneen parinkymmen vuoden aikana minun lepsuilleen kurssiarvioinnissa – päinvastoin.
Sarjassa aiemmin ilmestynyt
Kirjoittaja on e-Opin oppikirjailija.
Muokattu 7.2.2015
listaa täydennetty: Lukuvuosi 2014 – 2015, kokeilulupa kirjalle Verkko 2 jaksossa III ja Verkko 3 jaksossa V.
Muokattu 9.2. Korjauksia arviointiin:
- Verkko-ryhmän tarkistettu keskiarvo: 8.0
- Verkko-ryhmässä kiitettäviä kahdeksan eikä yhdeksän
- Särmä-ryhmässä kaksi kurssikeskeytystä yhden asemasta
You might also like
Comment
Hyvä Mika!
Kannustan jatkamaan tätä sähköäikkää. Se on tätä päivää ja opiskelijoillekin näytti olevan motivoivampaa! Itse tutkailtu ja pähkäilty tiedonhaku, prosessointi ja lopputuotos antaa enemmän niin kuin tuloksistakin näkee. Itse koettu on opittu paremmin kuin valmiina päähän kaadettu tieto.
Kiitos vielä näin vanhemman näkökulmastakin katsottuna!
Laila Kakko