Väkivallan hinta

Ondskan by Jan Guillou

My rating: 3 of 5 stars

Jan Quilloun omaelämäkerrallinen romaani (suom. Pahuus) on väkivaltaisen isän ja ja sadistisen koulumaailman uhrin kova selviytymistarina.
Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun loppuun. Tarina alkaa Tukholmasta, jossa oppikoulun toisluokkalainen Erik saa sietää päivittäisiä pahoinpitelyjä kotona. Kärsitty julmuus johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen, ja päähenkilö alkaa niittää mainetta oman jengin keulakuvana ja pikkurikollisena.

Viisitoistavuotiaan pojan äiti ”pelastaa” pikkugangstan lähettämällä hänet isän ulottumattomiin kauas Tjärnsbergin sisäoppilaitokseen, jossa on sekä keskikoulua että lukiota. Siellä on vallalla ns. ”toverikasvatus”, joka tarkoittaa ylempien lukiolaisten mielivaltaa, simputusta ja sumeilematonta väkivaltaa nuorempia kohtaan.

Lukion nelosluokkalaisista koostuva neuvosto alkaa vainota periksi antamatonta kovanaamaa, mutta Erik vetelee isompiaan turpiin niin ”ruudussa” kuin öisellä metsätielläkin. Menestyminen urheilussa ja opinnoissa ei tarkoita, etteikö koko järjestelmän uhmaaja saisi maksaa niskoittelustaan. Erikin paras kaveri saa kärsiä viimein seuraukset, ja hän luovuttaa.

Parin vuoden piinaa helpottaa ihastuminen suomalaiseen Marjaan sekä ”pääsylippu tulevaisuuteen”, joka tarkoittaa lukiopaikkaa joskus myöhemmin Tukholmassa. Siihen saakka on vain kestettävä, vaikka välillä se ottaa koville.

Rakenteeltaan romaani on melkoisen kaavamainen ja etenee kronologisesti. Henkilökuvausta ei juuri syvennetä muuten kuin Pierren ja Erikin dialogissa. Päähenkilö kuvataan erittäin laskelmoivaksi ja älykkääksi. Hän miettii tarkoin tarvittavan väkivallan määrän ja keinot, joilla isommat saa sairaalakuntoon.

Lisäksi koko asetelma silmittömine väkivallantekoineen sisäoppilaitoksessa ottaa kantaa aatelisten ja varakkaiden tulevaisuuden kansankodin toivojen kasvatusmetodeihin. Nykylukijan on vaikeaa ymmärtää, voivatko samankaltaiset tapahtumat voineet olla joskus totta. Hämmästyttävää on myös opettajien piittaamattomuus jatkuvasta simputuksesta ja jopa kidutuksesta.

Kirja loppuu varsin oivallisesti, kun palataan teoksen nimeen eli pahuuteen. Erikhän oli joutunut aiemmin rehtorin puhutteluun, ja häntä nimiteltiin itse pahuudeksi. Mistä kaikki on lähtöisin? Siihen lukija saa vastauksen, kun isä ja poika kohtaavat viimein kirjan lopussa.

Lue lisää kirja-arvioita Goodreads.comissa.