My rating: 4 of 5 stars
Irvine Welshin romaani Filth (suom. Paska) on hersyvän hauska kreisitragedia, joka kertoo täysin moraalittomasta edinburhghilaisesta poliisista nimeltä Bruce Robertson.
Minäkertojana toimii siis vastenmielinen sadisti, sosiopaatti, naisten alistaja ja täysin häikäilemätön oman edun tavoittelija, joka jahtaa ylennystä komisarioksi. Tämä otus on myös työpaikkakiusaaja, mummojenkiusaaja, alkoholisti ja narkomaani – siis poliisi, jolla on inhimillisiäkin heikkouksia.
Vahingoniloinen lukija saa moneen otteeseen nauraa, kun Bruce pilkkaa työtovereitaan, juonittelee heidän menokseen ja tekee muuta pientä kivaa käytännön jäynää, kuten rikkoo likinäköisten laseja, lavastaa raiskaajaksi jne.
Dialogin taso on mielenkiintoista ja jännittävää kaikessa absurdiudessaan. Toisena kertojana toimii Brucen suolessa jäytävä lapamato, joka vaatii lisää ruokaa, vastustaa lääkärin määräämiä troppeja, ja lopulta toimii jopa pollarin lapsuuden traumojen piilotajuntana, unohdettuna muistina, jopa sielun korvikkeena.
Kertomus lähtee liikkeelle erään mustan murhasta, jota koko kaupungin poliisikunta lähtee selvittelemään. Lomat on peruutettu, mutta vapaamuurarikontaktejaan hyödyntämällä läpimätä jeppe onnistuu huopailemaan parhaansa mukaan. Tai niin ainakin tuntuu siihen saakka, kunnes vaihdetaan näkökulmaa siihen, millaisesta Bruce oikeasti näyttää muiden silmissä.
Loppua kohden yllätyksellisyys lisääntyy, ja vähän liian pitkäveteinen tarina syvenee myös menetetyn parisuhteen ja lapsen takaisin haikailuun. Toisaalta persusta on ruvella, ekseema vaivaa eikä kukaan työpaikan dorkista tajua yhtään mitään.
Romaanin kieli on vastenmielisen karkeaa ja huikean sovinistista, mutta sen on tarkoitus kuvata, mitä Bruce ajattelee ja miten hän halveksii kaikkia luusereita. Tarina vyöryy jääväämättä onnettomaan loppuun, kun autostereot ovat syöneet Michael Boltonin levyn! Lopussa selviää moni kertomuksen eri vaiheissa heitetty vihje, mukaan lukien se alun murha.
You might also like
Leave A Reply