SUURI MEIKKITAITEILIJA JAMES CHARLES TOI MARKKINOILLE MAAILMAN SUURIMMAN LUOMIVÄRIPALETIN. MIKÄ PARASTA SITÄ VOI SYÖDÄ!
James Charles toi viikko sitten markkinoille maailman suurimman luomiväripaletin. Charlesin mukaan sitä voi jopa syödä ja maistella! Luomiväripaletti on kokoa 48×48 cm. Paletti sisältää kaikki sateenkaaren värit, nude värit, glitterit ja shimmerit. Sateenkaaren värejä voi syödä! mm. Sininen luomiväri maistuu hattaralta ja nude värit ovat suklaata!
James Charles ja väripaletti
James Charles sanoo itse, että on ylpeä luomuksestaan ja sanoo sen olevan hänen uransa parhain teos. Hän kertoo ihmisten ottavan uuden tuotteensa hyvin vastaan ja on jo nähnyt kuinka ihmiset ovat tehneet youtube-videoita aiheesta, mm videoissa maistellaan luomivärejä ja samaan aikaan meikataan uudella paletilla. Charlesin mukaan ne ovat hauskoja ja on luvannut itsekin tehdä aiheesta videon.
Paletin hinta on noin 230$ ja paletti on tehty yhteistyössä Morphen kanssa.
Jeffree Star on instagramissaan kertonut, että hänkin on innostunut uudesta tuotteesta ja on itse myös suunnitellut tekevänsä samankaltaista, mutta ei kerro vielä mitä. Charles ei kommentoi tätä.
Ensimmäisenä uutisesta kirjoitti HS, kirjoittaja J. Järvi 15.4.2019
Absurdi uutinen
Vangittu
On mennyt useampi viikko siitä, kun katosin, tai niin ainakin uskon. On vaikea pysyä ajassa mukana, kun ei ole kelloa tai päivänvaloa. En tiedä missä olen, sillä minut tuotiin tänne silmät sidottuna. Huoneeni on todella pieni, lattialla on pieni patja ja vessanpönttö.
Kerran päivässä kuulen huutoa oveni ulkopuolelta ja yksi vangeista viedään tai näin ainakin oletan. Eilen viereisestä huoneestani vietiin nuori tyttö, jonka kanssa olin jutellun pienestä raosta, joka on huoneeni nurkassa. Tiedän, että olen seuraava.
On pimeää, tunnen kuinka sydämeni lyö yhä kovempaa rintakehääni vasten. Katson oveni alta tulevaa valonsädettä, joka haalenee hetki hetkeltä. Yritän hengittää mahdollisimman hiljaa, mutta se on mahdotonta, koska tiedän hänen tulevan pian hakemaan minut. Ryömin huoneen nurkkaan ja lasken pääni polvieni väliin ja alan itkemään hysteerisesti. Pian kuulen kuinka raskaat askeleet kävelevät kohti huoneeni ovea, raotan silmiäni ja huomaan tumman varjon tulevan valonsäteen eteen. Yritän haukko henkeä, mutta en pysty. Suljen silmäni ja vaivun tajuttomuuteen.
JATKOA TOISESTA NÄKÖKULMASTA
Maailma on tuhoutumassa ja me olemme varmoja, että vähentämällä ihmismäärää voimme pelastaa maailman. On mennyt kuukausi, kun haimme viimeisen tytön vanhemmiltaan. Olen seurannut häntä viikkoja ja en pysty irrottamaan katsettani hänen merensinistä silmistä. Tuntuu kuin olisin rakastunut uudestaan. Hänessä on muutenkin jotakin erilaista, hän on niin hento ja avuton. Tuntuu kuin minut olisi pakotettu auttamaan häntä, vaikka oikeasti tehtäväni oli tappaa hänet. Se tuntui väärältä.
Tänään on se päivä, kun minun pitää hakea Lisa huoneestaan. Olen kuitenkin päättänyt pelastaa hänet ja paeta hänen kanssaan. Käytävältä kuuluu huutoa, itkua ja sekopäistä naurua. Olen tehnyt työntäni jo vuosia, mutta nuo äänet yhä kalvaa minua.
Lisan huone on perimmäisenä ja sen oveen on piirretty suuri punainen risti, joka symboloi kuolemaa. Matka huoneelle tuntuu pitkälle ja mitä lähemmäksi saavun, niin sitä enemmän sydämeni alkaa lyömään. Pian näkisin Lisan ensimmäistä kertaa. Oikeasti. Saavuttuani Lisan huoneen eteen peilaan itseäni ovessa olevaan peiliin ja suoristan hiuksiani. Hengitän raskaasti sisään, laitan avaimen lukkoon ja avaan suuren teräksisen oven, mutta oli liian myöhäistä. Hän makasi huoneen pimeässä nurkassa täysin elottomana. Ryntäsin hänen luokseen ja tunsin, kuinka kylmät kyyneleet virtasivat pitkin kasvojani. Olin täysin avuton nuori mies.
Meni kuukausia ja vuosia. Asiat maailmassa ei parantunut. Taudit levisivät ja luonto aloitti sodan ihmiskuntaa vastaan eikä meillä ollut minkäänlaista toivoa. Olin silti onnellinen, koska tiesin pian pääseväni Lisan luokse.
Kuvausta, kerrontaa ja näkökulman vaihto
Kellari
Rappusissa leijui vahva homeen haju. Mitä alemmas menin, sitä voimakkaammaksi se kävi. Rappusissa oli myös pimeää; niin pimeää etten nähnyt edes punaisia kumisaappaita, mitkä jaloissani oli. Haparoin käsi edellä ja koitin etsiä oven kahvaa. En pitänyt kellarista. Homeisine hajuineen ja täpötäysine hyllyineen siinä oli jotain ahdistavaa. Olin joskus nähnyt kellariin vievien rappusten oven edessä kuolleen suuren mustan rotan. Kärpäset olivat alkaneet kaivautua rottaan ja kun syystä tai toisesta olin kepillä kääntänyt rotan ympäri huomasin kuinka sen vatsassa vilisi sadoittain pieniä valkoisia matoja. Pidin sitä pahana merkkinä.
Käteni osui johonkin kylmään. Painoin kahvaa alaspäin ja aloin hitaasti työntää ovea auki. Avasin ovea vain niin vähän, että mahduin itse juuri ja juuri sen raosta pujahtamaan kellariin. Nyt homeen haju oli hälvennyt ja sen tilalle oli tullut hirveä mädän lemu. Peitin suuni ja nenäni hihalla ja aloin seuraavaksi etsiä valokatkaisijaa. Löysin sen nopeasti, mutta mietin hetken ennen kuin napsautin valot päälle. Kellarin ainoa valonlähde, katosta roikkuva likainen lamppu, valaisi laiskasti huonetta, muttei sen pimeimpiä nurkkia. Ehdin ottaa vain yhden askeleen eteenpäin, kunnes huomasin sen.
Kellarin lattialla kiemurteli ruumis. Yhdellä ainoalla kädellään ja jalallaan se käänteli itseään asennosta toiseen. Koitin katsoa sen kasvoja, mutta ne eivät olleet siinä missä kasvojen kuuluu olla. Ne olivat valuneet alas sen vatsaan asti. Sen kasvoton pää oli epämuodostunut, ja täynnä mädän täyttämiä kasvaimia, jotka poksahtelivat ja syntyivät uudestaan. Se katsoi minua verenpunaisella silmällään ja alkoi hekottaa. Nauru kupli ulos sen rumasta suusta. Olin kauhusta jäykkänä huomatessani kuinka ketterästi se hyppäsi pystyyn ja lähti kävelemään yhdellä jalallaan minua päin. Lamppu särisi yläpuolellani kuin varoitusvalo, mutten saanut otettua askelta mihinkään suuntaan. Nyt otus oli aivan edessäni ja mädän kauhea haju ympäröi minut. Madot ja kärpäset pyörivät sen ruumiIssa ja kädessään sillä oli kuollut rotta. Se heilutteli rottaa kuin jojoa ja nauroi lapsen lailla. Sitten otus lopetti, aivan yhtäkkiä, ja katsoi taas minua. Se ojensi kätensä ja veti minut mukanaan kellarin pimeimpiin nurkkiin. Katosta roikkuva lamppu särisi vielä hetken, kunnes sammui lopullisesti.
Kauhunovelli
Ex-poikakaveri, kiikarit, hyvän onnen amuletti
Erosin juuri vähän aikaa sitten poikaystävästäni. Olin yltäpäältä rakastunut häneen, olimmehan seurustelleet jo 2 kuukautta. Palvoin häntä kuin jumalaa ja en ikinä halunnut olla erossa hänestä. Välillä hän vaikutti hieman torjuvan rakkaudenosoituksiani, mutta ei se voinut johtua muusta kuin omasta mielikuvituksestani. Mehän olimme täydellinen pari.
Suhteemme alussa kävimme yhdessä eräässä antiikkiputiikissa. Siellä oli paljon vanhoja kalusteita, koruja ja muuta krääsää. En edes tiedä miksi kävimme siellä. Kierrellessämme putiikissa silmääni pisti kaunis amuletti. Kysyin kassatädiltä mikä korun tarkoitus oli vai oliko se vain normaali riipus. Hän kertoi, että se oli onnen amuletti, mikä oli tehty kauan aikaa sitten vihreästä smaragdista. Sen pitäjälle suotaisiin ikuinen onni. Vallan rakastuin koruun ja pyysin nykyistä ex-poikaystävääni ostamaan sen minulle. Hän ensin ei millään suostunut sitä ostamaan, mutta hetken vakuuttelun jälkeen hän päästi syvän huokauksen ja osti amuletin minulle. Sen jälkeen en ole ottanut korua pois.
Suhteemme päättyi ex-poikaystäväni toimesta. Hän sanoi, että olen kuulemma aivan hullu. Päästäni sekaisin mukamas. Hän haki minulle jopa eron jälkeen lähestymiskiellon, koska hänen mielestään vainosin häntä. Seurasin hänen jokaista liikettään ja tiesin kaiken, mitä hänen elämässään tapahtui. Mielestäni tämä kertoi vain rakkaudestani häntä kohtaan. Kerran olin kiivennyt hänen katolleen kiikarit mukanani. Hänen yksiössään oli kattoikkuna, josta näin hänet juuri sopivasti. Mukanani oli tietysti onnen amulettini roikkumassa kaulassani. Nojasin lasiin ja koruni osui ikkunaan saaden aikaan kolauksen. Ex-poikaystäväni huomasi minut ja soitti paikalle poliisit. En ole sen jälkeen häntä nähnyt, mutta unelmoin hänestä yhä.
Minuuttinovelli, kolme asiaa
Venezuela kutsuu!
Matkailuaiheinen artikkeli
Leave A Reply