Iilimadot pelastivat nuoren miehen elämän!
Iilimadot eli verijuotikkaat ovat nykyään väärinymmärrettyjä eläimiä. Iilimatoja on käytetty satoja vuosi lääketieteessä ja vieläkin tietyt yhteisöt käyttävät iilimatoja lääkityksenä hyvin tuloksin. Länsimaissa tieteiden kehityksen myötä tällaisia vanhoja kansanlääkkeitä on alettu jopa paheksumaan. Kaikesta huolimatta Perttu Hagert on saanut näistä nilviäisistä jopa ystäviä.
7 vuotta sitten Pertun elämä mullistui hänen vaimonsa ihosyöpä diagnoosin myötä. Vuosia kestänyt kemoterapia ei onnistunut helpottamaan Irja Hagertin oireita tai pitämään sairautta loitolla kertoo Hagert. Epätoivoisen Perttu päätti syventyä vaihtoehtoisen lääketieteen maailmaan. “Olin valmis kokeilemaan kaikkea, mitä tahansa joka helpottaisi vaimoni olo.” Toistuvien epäonnistumisten jälkeen Perttu löysikin ihmelääkkeensä odottamattomasta paikasta. “Satuin selaamaan muuan aasialaista foorumia, jossa suositeltiin iilimatohoitoa. Otin sitten selvää mistä niitä saisi ostettua, siitä se kaikki lähti.” Nykyään Perttu omistaa useita akvaarioita, joissa kaikista löytyy kymmeniä iilimatoja. “Ei ainakaan koskaan ole yksinäistä, iilimatojen hoito on myös sopivan työlästä niin ei tule tylsä ja minulla on hyvä suhde iilimatoihini.” Kertoo Perttu. Perttu pitää nykyään iilimatoja ystävinään ja perheen jatkeena ja sanoo haluavansa kasvattaa vielä iilimato yhteisöään.
Kuvassa useita Perttu Hagertin iilimatoja, joista kaikki ovat nimetty.
Irjaa iilimadot eivät kuitenkaan saaneet pelastettua ja hän kuolikin kaksi vuotta sitten syöpään. Perttu kuitenkin vakuuttaa että iilimatojen tarjoama hoito lievitti ja paransivat merkittävästi Irjan olo hänen viimeisinä kuukausina. “Irja oli kuin eri ihminen kun aloitti iilimato hoidon. Elinvoimaisempi ja selvästi iloisempi. Ehkä juuri siksi iilimadoilla on niin suuri paikka sydämmessäni” Sanoo Perttu. Perttu mainitsi vielä miten aikoo luultavasti viettää loppuelämänsä iilimatojen kanssa. “Tiedän että yhteiskunta ei ole valmis hyväksymään elintapoja, mutta olen onnellinen ja se on tärkeintä.” Mainitsee Perttu vielä haastattelun lopuksi.
Artikkeli ihmisen ja eläinten ystävyydestä
Japanilaistyylisiä runoja
Silmien suru
Kuolettavan kaunista
Niin se vain on
Auringon alla,
hiekkarannalla maaten,
ei vielä kotiin.
Yksinkö hyvä
kun kaikki kaikkoaa pois
lähdet sinäkin?
Kellä timantti,
sydämmen valaisee,
ei tullos eksymään.
Tanka ja haiku
Minä
Ajan parkkihalliin autolla. Pysähdyn ja otan henkeä. Laitan parkkikiekon, etten saisi sakkoja olen ne jo kerran saanut. Nousen autosta laittaen oven kiinni ja avaamalla toisen oven ottamalla kauppa kassini. Lähden kulkemaan kaupan sisäänkäyntiä kohti. Rullaportaat ylös ja annan kiireisille tilaa ja pysyn oikealla. Toisella puolella rullaportaat johtaa alas ja pieni tyttö katsoo minua. Hymyilen hänelle, mutta hän ei hymyile takaisin. Saavun kauppaan ja katselen ostos listaani. Kurkkua, papuja, kauramaito, banaani, porkkana, linssit ja raakasuklaata. Lähden etsimään näitä. (minä)
Kuka voi olla noin pirteä joka päivä. Ostoskorissa näyttää olevan kaikkea mitä viherpiipertäjät syö, lihaa pitää olla luiden ympärillä. Kaupassa on paljon ihmisiä, mutta silti tuollaiset päivänsäteet ja viherpiirpertäjät pistää silmään. Tekeekö oikeasti kevyt ruoka noin kevyeksi ja iloiseksi? Tukkakin hulmuaa tuulessa kiiltävänä ja puhtaana ei muiden vaan. Mutta toisaalta maanantai päiviin iloiset ihmiset piristävät kummasti. (vihollinen)
Ottaisinko punaista paprikaa vai keltaista paprikaa, en osannut päättää. Joku nappasi edestäni muutaman keltaisen paprikan. Käsi oli hyvin vaalea ja siro. Punaiset kauniit kynnet pistivät silmääni ja ajattelin omia kynsiä kuinka rumat ne ovat. Katsoin kasvoja niin sirot ja kauniit, meikki oli niin siisti ja napitettu kasvoihin. Hän hymyili minulle pirteästi, kääntyi ja poistui. Katsoin vain perään ja ihailin häntä paljon! Vaaleat hiukset hulmusivat viimassa. Jäin vain katsomaan perään ja ilmassa tuoksui vielä laventelin tuoksu. (ihailija)
Näkökulma ja fokalisaatio: minä kolme kertaa
Kolme jänistä ja kettu
Kolme pientä oli jänistä siinä yhdessä kassassa. Kettu katseli niitä etäältä ja halusi pistää ne poskeensa. Kasa kuitenkin oli niin tiivis, ettei kettu kajonnut siihen väkivalloin.
Kettu päätti puhutella jäniksiä: “Oi kuule sinä valkoinen jänis! Huomasitko, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella”. Valkoinen jänis käänsi päänsä ja etääntyi kasasta. Kasan pienimmälle, mustalle jänikselle kettu lupasi oivaa suojapaikkaa kolostaan. Tästä musta jänis vasta innostui. Kun jänikset jäivät erilleen, sai kettu oivan tilaisuuden syödä yhden kerrallaan.
OPETUS:
Tarinan opetuksena on se, ettei kannata uskoa kaikkea, mitä sinulle sanotaan. Usko myös ystävien tukeen.
Faabeli
Aforismeja
Syksy kypsyttää hedelmät, elämä ihmisen.
Älä koskaan kadu tekemääsi, kadu tekemättä jäänyttä.
Älä täytä elämää vuosilla – vaan vuosia elämällä.
Älä murehdi sateesta tai pimeydestä – et voi sille mitään.
Aforismi
Leave A Reply